Katotaanko mun vanhoja videoita? No okei, jos on pakko.

Moikka ja terkkuja Bangkokista!

Rupesin vahingossa kattomaan mun vanhoja videoita ja kasasin niistä pienen pätkän. En voinu mitenkään tehdä uutta videota, koska nyt ei puhututa yhtään vaan ainoastaan pierettää, mutta oon täällä hostellissa ja yritän muistutella ittelleni, että huoneessa on muitakin. Mutta toisaalta kaikki muut on aasialaisia ja epäilen, ettei ne oo ikinä kuullu suomalaista pierua.

Heippa!

(Laittakaa mun Instagram seurantaan (@henriikkaronkkonen)! Oon ruvennu ihan villinä päivittämään sinne. No aika harvoin oon ruvennu, mutta kuitenkin.)


Uneton Thaimaassa

Maailma olisi niin erilainen paikka minulle, jos olisin Uneton Thaimaassa tai missä tahansa. Olen ymmärtänyt vasta näin aikuisiällä, että raamatullinen "puhua kielillä" tarkoittaakin oikeasti sitä, ettei ole nukkunut yli vuorokauteen.

(Enimmäkseen osaan videokuvata oikein ja vähimmäkseen väärin. Nyt sattui se vähimmäkseen tällä kertaa.)


Kävin äsken hotellin ravintolassa. Kysyin, saanko ranskalaiset ja kokiksen, ja tarjoilijanainen kysyi, olenko naimisissa. Luulin ensin, että hän puhui majoneesista (married - mayonnaise sama asia, molemmat lihottavat ja tekevät onnelliseksi ainakin hetkellisesti), mutta ei. Hän halusi tietää, olenko naimisissa, koska haahuilen pitkin rantoja itsekseni, lipitän Singhaa, minkä kerkeän, ja puhun Marjatta-Tuulikille (pieni minigekko, joka asuu huoneessani).

Vastasin sitten, että en ole ja hän kysyi ikääni. Tämän (31v) kuultuaan hän nauroi sillä tavalla sympaattisesti ja osaaottavasti, ja minä nauroin samalla tavalla. Se oli semmoinen kiva yhteinen hetki ranskalaistilauksen äärellä, jossa jaoimme nopeasti elämäntarinamme (hän kertoi olevansa 30-vuotias, naimisissa 9 vuotta ja yhden lapsen äiti).

Mietin tänään ihan huvin vuoksi, että koska olen niin avoin, onko minulla mitään salaisuuksia. Tajusin, että olin juuri kertonut Instagram-postauksessa, että haistelen mielelläni käytettyjä alushousujani, kun istun pissalla, mikä tarkoittaa, että olen paljastanut nyt kaiken. Olen salaton 31-vuotias sinkkunainen.

TAVALLISET PERSEET KUNNIAAN!

Minua ottaa suuresti päähän se, että Instagramista on tullut (vai onko se aina ollut) paikka, jossa vedetään huulet törölleen, vatsa sisään, rinta ulos ja takavittu esiin. Esitellään sadan filterin alta "selluliitittömiä" vartaloita pikkutuhmissa vaatteissa. I woke up like this. Miehet diggaa, vittu jee.

Olen aina rakastanut pyllyjä, just nimenomaan naisten. Mutta semmoisia aitoja pyllyjä, joita näkee LIVEnä esimerkiksi rannalla tai uimahalleissa. Koskaan ei ole tullut kummassakaan paikassa vastaan filtteripersettä tai -vatsaa tai -naamaa. KOSKA SELLAISIA EI OLE OLEMASSA.

Sitten nuoret mimmit katselee ylöspäin naisia, jotka postaa sellaisia kuvia, ja samalla itkee, koska kokee itsensä rumaksi ja läskiksi. Siitä on kiva alkaa rakentaa tervettä itsetuntoa.

Tässä on minun perse. Läskiä on, epämuodostumia ja muhkuroita, sieltä tulee paskaa ja sen päällä on hyvä istua. Kukaan mies ei ole koskaan kieltäytynyt. Ja minä pidän siitä, kun se hyllyy miten sattuu.

Kaikki te mun ihanat nuoret naisseuraajat. Teillä on täydellinen pylly ja teidän nykyinen tai tuleva kumppani tulee rakastamaan sitä ihan helvetisti just sellaisena kuin se nyt on. Ei muuta. Pusuja!


10 tärkeää faktaa Thaimaasta

Tai ei sittenkään.

Mutta voin kertoa määmatkastani 10 tärkeää asiaa tähän mennessä.

1.

Näin maailman kauneimman salamashown lentokoneesta matkalla Bangkokiin. Se kesti noin puoli tuntia. Alapuolellamme koko tumma maisema välkkyi ja paukkui kuin ilotulitusraketit, ja yläpuolellamme oli kirkas tähtitaivas. Se oli ihan tosi sick. Niin kaunista. Minä kuolasin ikkunaa, ja vieressäni istuva nuori espanjalaispoika kuolasi unissaan viltilleni.

2.

Ajattelin kolmea asiaa koko 10 tunnin lentomatkan ajan, jota en nukkunut. Ensimmäinen oli piereskely. Suunnittelin 10 minuutin välein, millä tyylillä seuraavalla kerralla hivutan kankkuani pikkuisen ylös, että pieruntörinä ei vahingossakaan tunnu naapuripenkissä. Toinen asia oli kuolema. Kuvittelin, miten lentokone ihan kohta räjähtää kahtia ja minä lennän taivaalle tai tipumme kaikki alas. Kolmas asia oli seksi. Eräs kaverini nimittäin kysyi, olenko koskaan masturboinut lentokoneessa, johon vastasin, että en. Tästä syystä en saanut ajatusta pois päästäni. En ollut kiihottunut, koska piereskely ja kuoleman ajattelu jotenkin häiritsivät sitä, mutta näin silmissäni 10 tuntia jäykän munan eikä se ollut kanssamatkustajan.

3.

Ensimmäisessä kahvilassa, jossa Bangkokissa kävin, oli Marimekon tyynyliinat ja mukit. Paikan omistaja oli niistä erittäin ylpeä.

4.

Olen huomannut, että minulla on alushousuongelma. Ostin ensimmäisenä päivänä kuudet alushousut. En tarvitse yksiäkään niistä, minulla on jo satoja.

5.

Jos haluatte kivan hostellin Bangkokista, menkää Boxpackersiin. Siellä oli omat majat. Minä tykkään majoista.

6.

Täällä (Ko Chang) sataa koko ajan ja on pilvistä, mutta olen saanut onneksi otettua yhden aurinkoisen kuvan, jonka pystyin poustaamaan Instagramiini. Huh.

7.

Tämänhetkisessä hotellihuoneessani on seksipeili. Minä puristelen siihen finnejäni.

8.

Tuliko turistiripuli? Ei saatana, mutta kyllä saatana tuli. Ensin oksetti ja sitten lopulta hakkasin kurapaskalla kolme vuorokautta hotellin vessanpönttöä sellaiseen kuntoon, että se pitänee uusia lähiaikoina.

9.

Saan jatkuvasti ihmetteleviä ja kauhistuneita katseita, kun ihmisille selviää, että matkustan yksin. En siis tarkoita nyt esimerkiksi hotellinpitäjiä tai taksikuskeja, sillä jos he kysyvät, olenko yksin, se liittyy majoitukseen tai rahaan. Puhun nyt muista tapaamistani henkilöistä. Mutta minua hymyilyttää, että se on niin suuri ihmetys.

10.

Tilasin äsken nuudeleita ravintolassa. Sain niiden mukana kepit. Tai risut, tikut, mitkä lie. 10 minuutin kuluttua tarjoilija hiipi luokseni haarukka kädessä. Nostin naamani lautaselta ja kiitin. Hän oli huomannut hätäni. En ole nimittäin mikään mestari syömään kepeillä ja joudun yleensä pitämään suutani noin kolmen (3) cm päässä lautaselta, koska sille etäisyydelle pystyn heittämään niiden avulla ruokaa.

Päätän raporttini tähän. Moikka!

Sinkkunainen - näin pakkaat määmatkalle kuin ammattilainen

Olen lähdössä taas määmatkalle, jeeeee!

Vietän kesälomani tällä tavalla vasta nyt syksyllä ja suuntaan itsekseni jälleen Aasiaan. Jännittää ihan hirveästi, mutta ei se mitään. Koirat on nyt viety hoitosedälle. Huomenaamulla kukaan ei siis tule nuolemaan naamaani eikä katsomaan minua, kun istun kakalla. Apua. Sairasta. En tiedä, miten selviän.

Minulla on pitkä lista siitä, mitä aion määmatkalla eli lomallani tehdä. Aion suorittaa koko listan. Lomani on suoritusta varten.

Tässä ovat lomatavoitteeni:

"Tavoitteenani lomalla on ei mikään. Aion tehdä ihan hirveästi en mitään. Luultavasti joka päivä aion en mitään. Viikonloppuisin tosin meinaan en mitään. Kun olen tehnyt en mitään koko päivän, niin seuraavana päivänä voin hyvillä mielin olla tekemättä mitään."

Olen pakannut jo valmiiksi. Näillä mennään. Puspus!


Ja niin hän hakkasi 10 käskyä blogiinsa

Ja niin hän laskeutui hikisenä sunnuntaina sängylleen, nosti raskaan tietokoneen syliinsä ja kirjoitti verellään blogiinsa 10 käskyä, sillä tuo päivä oli lepopäivä eikä hänellä ollut muutakaan tekemistä.

1. Rakasta itseäsi 

Rakasta. Ihaile itseäsi peilistä. Puristele selluliittejäsi. Heiluta penistäsi. Karju. Kävele alasti. Tee niitä juttuja, jotka ovat sinun juttujasi. Laula hiusharjaan, syö läskiruokaa hyvällä omallatunnolla, polta kynttilä, tunge banaani vaginaan, runkkaa eteisessä, pieraisi hississä. Rakasta.

2. Lemmi, hyväile, hipsuta

Tee se itsesi tähden ja tee se oman kultasi tähden, jos sinulla sellainen on. Sillä niin on tärkeää lempiminen ja yhteinen puuhastelu, että se jopa urheilusta käy ja kehossa tuottaa rakkaudenentsyymeitä ja kiintymystä toiseen ihmiseen ja itseen.

Ajattele, että tämä yhteinen rakkaudenleikki on kuin liikuntaa. Ajattele sitä hetkeä, kun ei huvita lähteä sauvakävelylle, mutta kun vihdoin saa perseensä ylös sohvalta ja lähtee nielemään happea, kuinka erinomaisen hyvältä se tuntuukaan eikä se yhtään kaduta, vaan niin on iloinen ja pirteä mieli tämän aktiviteetin jälkeen kuin on myös rakastelun kanssa paitsi, ettei se tuota hyvää oloa vain itselle vaan myös sille, jota rakastaa.

3. Näe hyvää 

Ilman sinua ei ole sinun maailmaasi. Sinä luot sen.

4. Anna mussukkasi olla sellainen kun se on 

Niele viisastelusi ja oma takakireytesi ja anna toisen olla, ja kun molemmat tätä sääntöä noudattavat ja antavat toistensa olla sellaisia kuin ovat, he yhtäkkiä huomaavat haluavansakin tehdä toiselle hyvää, koska toinen ei pakota olemaan sellainen kuin ei ole.

5. Ole rohkea

Jos et kysy, et saa tietää.

6. Yllätä

PÖÖÖ!

7. Kuuntele itseäsi 

Jos alkaa vituttaa, älä hetimiten pura sitä toisiin vaan odota muutama päivä, sillä ei ole reilua pistää toista ihmistä kärsimään itsensä takia.

8. Kuuntele häntä

Opettele hänet. Opettele lukemaan häntä rivien välistä, jotta olet siinä, kun kaikki alkaa romahtaa ja olet siinä, kun kaikki kasataan taas paikalleen.

9. Luota itseesi 

Jos tuntuu, että kaikki menee isolla kauhalla _____________ (*vittu + monikko + translatiivi), niin luota siihen tunteeseen. Ota aikalisä. Ota etäisyyttä. Tee kaikki tarpeellinen, jotta sinulla olisi parempi olla, sillä jos sinulla on asiat ripuliperseellään, ei voi suhdekaan hyvin.

Myös hyvinä aikoina luota itseesi.

10. Pieraise peiton alla ja nosta peitto sen jälkeen kultasi päälle 

Sillä se on rakkaudenosoituksista suurin. Kukaan ei kehtaa tehdä sellaista, jos ei todella välitä.


*vituiksi

Kesässä on parasta se, että onko huomenna pouta

Moitsu!

Kesässä parasta on se, että ensin on kylmää ja sitten on lämmintä ja sitten on kylmää. Semmoisesta yllätyksellisyydestä pidän minä. Kun raottaa aamulla silmiä, ei voi vielä tietää, näkyykö nännit paidan läpi vai ei. Mutta sitten voikin heti jo kävellä parvekkeelle ja lausua tutut sanat: "Henriikka, Henriikka näytä nännis, onko tänään vähän vilakka."

Perustaisinko sääaseman? En tiedä vielä.

Olin koko viime viikon maalla mummolassa. Pelasin korttia, söin metsämansikoita, tapoin hyttysiä, opettelin seisomaan käsillä tuloksetta, kävin Savonlinnassa syömässä muikkuja ja lörtsyjä ja ostoksilla kesäkauppa Palonissa (suosittelen, kotimaista disainia!), tein ristikoita, leikin lasten kanssa, tuijotin serkkuani, joka tuli ameriikoista käymään, luin, piereskelin salaa ja salaamatta, laitoin pyykkejä narulle ja otin pois, kitkin, kastelin kukkasia, saunoin, uin ja kävin vähäsen Sulkavan souduissa rilluttelemassa tätieni kanssa. Yöt nukuin mummin vieressä. Parasta.

"Missä siun sulhot on?" mummini kysyi heti ensimmäisenä, kun nähtiin. Hätäisesti keksin, että tuolta ne on kaikki tulossa perästä parijonossa, pistin kävelemmään.

Börnis ei ole täysin ohi, mutta voiton puolella jo. Niin toivon ainakin. Mahakipu on mennyt pois. Sen jälkeen vitutti aivan älyttömästi kolme (3) viikkoa putkeen joka päivä. Vitutin itsekin itseäni. Kaikki, mitä sanoin ääneen, vitutti.

Mietinkin usein, että ole ämmä hiljaa, kun ei sulla ole mitään järkevää sanottavaa. Siksi kenties en ole kirjoittanutkaan. Siksi kenties huusin uimastadiolla "Voi vittu!" kovaan ääneen, kun joku örvelö tuli ohitusmeiningeissä päin vastaantulevien kaistalta. Ensin kyllä pyysin anteeksi, koska luulin, että olin kroolannut itse väärälle kaistalle ja vahingossa vetänyt vastaantulijaa avokämmenellä turpaan. Mutta ei. Se olikin sen toisen syy. Siksi huusin. Kyllä välillä saa huutaa ja olla vittuuntunutkin.

Vitutus on tuntunut tosi hyvälle, ja olen siksi ollut hirmu onnellinen, koska koko börniksen ajan ja sitä ennenkin en tuntenut mitään missään. Ei kiukkua, ei surua, ei iloa, ei panetusta, ei mitään. Nyt näin jälkikäteen tuntuu kuin sisällä olisi ollut joku semmoinen iso massa, josta ei saa kiinni. Vähän kuin valtameri - voi olla varma, että siellä on elämää, mutta että minkälaista, sitä ei uskalla edes miettiä.

Mutta nyt ei enää ota päähän yhtään niin paljon. Eilen ihan melkein itkeä tirautin kyyneleitä, kun tulin kotiin ja huomasin, että täällähän on ihan kivaa taas. Mutta sitten unohdin itkeä, kun tulikin kiire hakea koiria hoitosedältä kotiin. Illalla yritin vielä väkisinitkeä, mutta ei irronnut tipan tippaa.

Seuraava määmatkakin lähestyy kovaa vauhtia ja Flow-festarit myös. Ajattelin osallistua molempiin, myös omalle määmatkalleni. Siellä Aasiassa varmaan sataa niin perkeleesti, että minusta tulee limainen ja ällöttävä, mutta ei se haittaa mitään.

Kuulemisiin ja kivaa kesää kaikille!

Börniksestä toipuu hän

Moi ystävät! Minä täällä.



Kesä on ihan yhtäkkiä tullut tänne Suomeen. En ole meinannut tajuta sitä. Ehkä se johtuu kylmästä säästä. Ehkä börniksen aiheuttamista jälkijäristyksistä. Ehkä siitä, etten useinkaan tajua mistään mitään.

Kerrankin kävin kirjakaupassa ja myyjällä oli semmoiset silmät, jotka katsoivat vähän eri suuntiin. Minä katsoin väärää silmää enkä tajunnut, että hän puhui minulle. Siinä seisoin ja tuijotin häntä, ja hän seisoi muutaman metrin päässä puhumassa ja tuijotti minua. Minä luulin, että hän puhui toiselle asiakkaalle. Kesti vähän liian kauan, että tajusin hänen pyytävän minua siirtymään tiskille maksamaan.

Se nolotti. Ei se ollut eri suuntaan katsovan silmän vika vaan minun tajuamattomuuteni.

Olen ollut täysin tajuamaton myös kirjoitteluni suhteen. Päässäni ei ole hirveästi liikkunut börniksen jälkeen mitään. Olen lähinnä keskittynyt rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. Olin kaksi kuukautta ulkoruokinnassa eli kävin hakemassa vain herkkuja ravintoloista ja Subista (kokopitkä-kokojyvä-italianbmt-juusto-eipaahto-kaikkipaitsisuolakurkkujaoliivi-paljonjalapenoja-chilimajoneesi-pippurioregano), joten käytännössä söin tilini tyhjäksi. Mutta ei se mitään. Börniksessä saa tehdä niin.

Lisäksi olen opetellut hengittämään, koska ilmeisesti stressi saa aikaan sen, että hengitys on vääränlaista ja ihminen hörppii ilmaa kiduksiinsa kuin imuri eli aika paljon ja koko ajan. Voitteko siis kuvitella - minä en osaa hengittää. Kaikista maailman asioista - minä en osaa hengittää.

Voin sanoa ihan suoraan, että en nähnyt tätä tulevaksi. Elämä yllättää.

Mutta onneksi on kesä ja valo. Säästä en ole kiinnostunut, se olkoon mikä on. Sade käy, aurinko käy, puolipilvinen käy, kaikki käy. Kunhan on valoa.

Ja onneksi on nämä kaksi.


Kuvassa olen juuri herännyt ennen herätyskelloa. Minusta nimittäin tuntui, että joku tuijottaa. Otin kameran ja vakoilin salaa. Näin kaksi varjostajaa, jotka eivät olleet järin hyvin piiloutuneet. Itse tietysti yritin leikkiä nukkuvaa, mutta ne tietää. Ne tietää kaiken.

Ne tietää myös sen, että minulla on olut vitus.


Ihanaa kesää teille muruset ja tsemiä kaikkiin elämän hurjiin juttuihin ja rohkeutta seikkailuihin!

Kun sinkkunainen tapaa sinkkumiehen...

(Löysin tämmösen vanhan tekstin läppäriltä. Tää kuvastaa meikeläistä aika hyvin noin viisi vuotta sitten. Oi niitä aikoja, kun olin hullu ämmä. <3)

Aluksi olivat nainen, sinkkuus ja normaalius maximus.

Elämä rullasi paikallaan. Oli työt ja harrastukset. Kun kaverit kysyivät, että onko ollut mitään sutinaa, pystyi jo tutulla rutiinilla heittämään, että no ei ole mitään eikä koskaan tule olemaankaan.

Sitten tulee ex tempore -baarireissu ystävien kanssa ja kaikki menee nappiin. Aamulla kainalosta löytyy semmoinen ihan kiva jörrikkä, jonka kanssa vielä aamulla vähän suukotellaan, paneskellaan nautinnollisesti ja nauretaan yhdessä.

Vaihdetaan numeroita, koska eihän sitä koskaan tiedä. Mies lähtee kotiin. Darrapaskan levittäytyessä vessanpöntön seinämille hoetaan itselle, että ihan yhden illan juttu vaan ja ei tässä mitään sen suurempaa nyt ole. Salaa toivotaan kuitenkin, että olisi.

Seuraavat päivät kytätään kännykkää kuin hullu. Ja aina, kun se soi, sydän käy hetkellisesti oikealla puolella rintakehää. Soittajana kuitenkin aina äiti.

Kunnes sitten vihdoinkin jörrikkä laittaa tekstiviestin. Mennään yhdessä kahville. Ennen kuin mies on ehtinyt edes asetella kankkujaan kahvilan penkille, ollaan jo mietitty, että kyllä tämän voisi esitellä vanhemmille ja kavereille. Sovitellaan mielessä miestä milloin jonkun häihin, milloin hautajaisiin. Sopisi myös kivasti kainaloon, kun kaverilla on grillibileet. Perhekin tykkäisi. Sisko sanoisi, että se on tosi hauska tyyppi, ja veli katsoisi sen kanssa jotain urheilullista peliä ja joisi kaljaa.

Tästä innostuneena laitetaan miehelle seuraavana viikonloppuna parin viinilasillisen jälkeen muutama hauska viesti. Kytätään (jälleen) puhelinta kuin sekopää koko ilta. Sitten loppuillasta laitetaan vielä pari viestiä perään. Rennosti ja coolisti.

Aamulla herätään siihen, että viestejä on lähtenyt 10 eikä yhteenkään ole tullut vastausta. Jännä. Mietitään ihan tosissaan, että ehkä viestit eivät menneetkään perille. Mietitään, että eikö se muka ymmärtänyt niitä viestejä. Nehän oli vitsejä. Huumoria. 10 hauskaa viestiä. Kytätään jokaista somekanavaa kolmen minuutin välein ja odotetaan, että mies tulee online-tilaan.

Ja sitten se tapahtuu. Vihdoinkin. Mies on Facebookissa, vihreä pallo siellä kertoo, että täällä ollaan. Poskille nousee puna ja sydän sykähtelee kiivaasti. Kohta se juttelee. Kohta se vastaa. Sitä varmaan naurattaa ne viestit.

Vihreä pallo häviää. Mies on poistunut paikalta. Pettymys valuu karvaana pitkin rinnuksia. Niin myös räkä ja kyyneleet. Itkettää taas. Darra ja kaikkea. Kukaan ei koskaan rakasta.

Seuraavalla viikolla käydään kavereiden kanssa voimauttavia keskusteluja, että "ei se vaan ollu sua varten ja löydät paremman". Olo kohenee pikku hiljaa.

Parin viikon päästä tuumaillaan itsekseen, että taas on polvet ruvella ja häämekko poltettu kundin takia, jota on nähty kaksi kertaa. Omalle peilikuvalle hoetaan, että ei koskaan enää.

Ja kun kolmen kuukauden päästä tavataan joku uusi ihana...

... alkaa tismalleen sama rumba.

Minulle iski burn out

Terveisiä burn outista!

Sillä tavalla pääsi käymään, että pitkään kestänyt stressi ja siitä aiheutunut mahakipu pukkasivat päälle semmoisen uupumuksen, etten päässyt sängystä ylös perjantaina. Olo oli samanlainen kuin keho olisi puhissut 40 asteen kuumeessa, vaikkei minulla ollut edes lämpöä. Tämä on ensimmäinen päivä, kun pystyn avaamaan tietokoneen ja katselemaan tätä ruutua.

Kaikkea sitä elämässä tuleekin vastaan. Varsinkin silloin, kun vähiten odottelee. Kaikki merkit toki olivat läsnä, mutta enhän minä niitä kuunnellut.

Viikonloppu meni ihan sumussa ja olin varma, että nyt se hulluus iski. Mieli kun on semmoinen seppä, että se alkaa takoa kahta kauheammin juuri silloin kuin ei missään nimessä pitäisi. Ajattelin, että seuraava postaukseni on epämääräinen selfie, kun makaan paniikkikohtausten kuorissa nippusiteissä sairaalasängyssä. Koirani huostaanotetaan ja valkotakkiset ihmiset leikkaavat aivoistani puolet pois, jotta vähän rauhoittuisin.

Mitään en juuri olekaan saanut tehtyä, mutta kiipeilystä en ole luopunut. Se on pitänyt pään kasassa. Se hetki on nimittäin täydellinen, kun oma ähinä kuulostaa viiden tähden pornoelokuvalta, kivekset ovat ihan siinä naamalla, hiki tirskuu silmistä ja suusta lentää voimakas kirosana: voi vitin vitti.

Vähällä selvisin tällä kertaa, vaikka ei tässä nyt kuivilla vieläkään olla. Kroppa ei ole vielä tajunnut, että nyt voi jo rentoutua ja vatsani pullottaa kuin siellä olisi viisi kiveä ja kolme koripalloa. En tajua, miten se voikin pömpsöttää niin valtaisana pallona. Mitä siellä on ja miten sen saa pois?

Ystävät ja työkaverit ovat olleet ihanasti tukena, ja tänään mielikin alkoi jo kirkastua ja hymyilyttääkin taas. Sekin hymyilyttää, että parin päivän aikana muutama blogini lukija on tullut juttelemaan tuosta noin vaan tuolla kaduilla ja mestoilla. Kiitos ihanat. Ette voineetkaan edes aavistaa, miten hyvään hetkeen tulitte. Itsestä kun tuntuu välillä, että on pelkkä märkä pieru ja sitten joku sanoo, että sä oot just hyvä tommosena märkänä pieruna, niin se jos mikä tuntuu hyvälle.

Onneksi kaikesta selviää, vaikkei siltä aina tunnukaan. Huh, elämä olet aikamoinen.

Pusuja kaikille ja erityisesti niille, jotka rämpivät suossa tällä hetkellä! Minä lupaan, että se helpottaa vielä.

Yksi asia johtaa muniin...

Eikäkö moniin asioihin!

Ai mikä yksi? Semmoinen vaan, että minä myin autoni ihan itse osasin. No en osannut ilmoitusta yhtään tehdä itse, kun siinä piti kirjoitella ja tietää asioita autoista. Mutta onneksi mukava ystävämies auttoi. Ja kyllä minä yhden kohdan tiesin, ja se oli väri. Itse asiassa tiesin toisenkin jutskan, ja se oli, että autossa on kasettisoitin, mutta sitä ei kuulemma tarvinnut mainita.

Vähän oli haikea mieli, kun auto lähti pois ja takavaloja katsellessa mietin niitä kaikkia yhteisiä muistojamme, joita ei ole, koska en uskaltanut ajaa sillä mihinkään.

Mutta tästä automyynnistä taas seurasi se, että ostin uuden määmatkan. Voi juku! Pidän kesäloman syksyllä ja lähden taas kohti Aasiaa. Pelkään lentämistä aika paljon ja mietin kuolemaa koko lennon ajan, että sillä tavalla se on vähän ikävä osuus siinä, mutta mieluummin mietin 10 tuntia kuolemaa ja olen sitten Thaimaassa kuin, että en mieti enkä ole missään.

Ehkä käyn määmatkallani taas vähän koskettelemassa lomakiveksiä elikkäpäs kiipeilemässä. Ehkä menen surffaamaan. Ehkä ripuloin hieman.

Ehkä otan selfieitä.



Ehkä ylianaalisoin miehiä.


Ehkä sanon jollekin, että voitko ottaa musta tässä kuvan, kun poseeraan ja katselen merta, ja joku sanoo, että sä oot pelkkä pimee läikkä, mutta voin ottaa.



Niin, että semmoisia ne yhdet asiat on. Ne johtavat ties minne.

Kohti seikkailuita, moikka!

Miksi mies ei sano sitä?

Mies ei ole kiinnostunut, mutta ei sano sitä suoraan, vaan vastailee viesteihin ihan muina miehinä, ja nainen hajoilee pitkin seiniä.

Mies on kiinnostunut, mutta ei sano sitä suoraan, vaan vastailee viesteihin ihan muina miehinä, ja nainen hajoilee pitkin seiniä.

Vastaa mies, että miksi.

Miksi?

MIKSI?

MIKSI?

MIKSI?!

  
Naiset muka vaikeasti ymmärrettäviä. Pyh.  

Miehet saatana.

Ikiomista vehkeistä ja jutskista kannattaa pitää kiinni

Minulta kysyttiin se klassinen kysymys, että onko sulla miestä.

Ei siinä mitään. Se on kiva kysymys. Siis jos on. Mutta kun siihen vastaa sadatta kertaa, että ei, niin kyllä tulee itselle tuska ja ahdistus. Ei se tietenkään ole kysyjän vika. Se vaan muistuttaa siitä, ettei ole. Siis jos ei ole. Tai kun.

Mutta joka tapauksessa, sen jälkeen kysyjä piti pienen tauon ja muistutti sitten erittäin painokkaalla ja huolestuneella äänellä, että sen tyypin pitää sitte tykätä sun koirista. Siis sen tyypin, jonka joskus tulevaisuudessa tapaan ja josta pidän. Ikään kuin se olisi jotenkin huono juttu. Se, että on lemmikki. Monta lemmikkiä. Isoja lemmikkejä.

No totta munassa pitää tykätä, karjahdin kovaan ääneen. No en karjahtanut, mutta ajattelin. Sanoin ujon epävarmasti, että niin ja punastuin.

Tämä tapahtui sinkkuuden alkuaikoina, jolloin oikeasti pelkäsin, että en saa miestä, koska minulla on koiria. No en ole saanut vielä, mutta se on sivuseikka.

Jos se, että meikeläisen kotona piereskelee yhden henkilön sijaan kolme persettä, rajaa pois sinkkumiehiä, niin sehän on hyvä sillon. Miehiä on muutenkin niin paljon. En sano, että niitä tulisi mistään reiästä minun elämääni, mutta noin niin kuin yleensä. Miehiä on kaikkialla. Parempi, että on selkeä linjaus tämmöisissä asioissa.

Eikä siinä kaikki.

Se kynsilakan haju, joka leijailee asunnostani, jonka ulko-oveen on liimattu pinkki lappu, jossa on käsinkirjoitettu "ei mainoksia eikä ilmaisjakelua"-teksti, jonka ympärillä kimaltelee tarroja, saattaa tappaa heikoimmat.

Niin ajattelin vain muistuttaa, että omista tärkeistä jutuista pitää pitää kiinni. Koska jos on väärän tyypin kanssa, niistä yleensä tuppaa luopumaan miellyttääkseen toista. Ja se ei lopunkaikkiaan tunnu hyvältä vaan surulliselta ja oudolta.

Niin tarttukaa kiinni vehkeisiinne ja jutskiinne, ja olkaa ylpeitä niistä, mitä ikinä ne ovatkaan!

Ei haittaa, vaikka mies laukeaa nopeasti

Näin pääsiäisen alla minuun otti yhteyttä puolen minuutin mies ja kysyi, että voisinko kirjoittaa "sen" kestosta.

Joo!

Tämä on ihan selvä juttu.

Mieluummin lyhyt penetraatio kuin ihan mahottoman pitkä, joka hankaa vaginan tunnottomaksi ja rakoille ja kaivaa sinne syvää kraatteria. Lyhyitä settejä on kiva ottaa tarvittaessa uusintana.

Miehet, joilla homma kestää tovin, kannattaa keskittyä esileikkiin aika paljon ja hakea siitä oikein kunnon alkulämpät. Naiset tykkää esileikistä.

Ja kunhan ei unohda naisen hellittelyä ja orgasmia, niin ei mitään hätää kenelläkään. Kello pois ranteesta ja tukka sotkuun - vaikka vaan pariksi minuutiksi.

En osaa antaa peniksellisiä neuvoja, miten mies voi pidätellä laukeamistaan. Ehkäpä jos ajattelee äitiä tai pölyä, niin se voi auttaa.

Heippa!

Voisitko joskus kirjoittaa miesten ujoudesta?

Sain kirjeen lukijalta:

Voisitkohan joskus kirjoittaa miesten ujoudesta? 

Ensitreffit on käyty jo pari kuukautta sitten, mutta minä olen aina se, joka tekee aloitteen. Ja niin ollut ihan alusta asti, vaikka ihastusta on molemmin puolin. Onkohan tämä nyt sitten vain ujoutta, vai mikä lie mahtaa vaivata…?

Katselen maailmaa (vielä) ruusunpunaisten lasien läpi, enkä oikein jaksaisi uskoa mihinkään uskottomuuteen / kiinnostuksen lopahtamiseen ym. Mies kuitenkin pitää oma-aloitteisesti yhteyttä. 

Kiitos kirjeestäsi!

On olemassa kahdenlaista ujoutta.

Toinen ujous on sitä, että kun joku ihminen osoittaa kiinnostusta itseään kohtaan, tulee puna poskille ja semmoinen tunne, että voiko olla mahdollista. Että tykkääkö se minusta ihan oikeasti. Siis minusta, joka aina on tämmöinen tai tuommoinen jonkun muun mielestä. Aina jotenkin vääränlainen.

Samanaikaisesti tulee ujous ja jännitys siitä, että miten oma keho reagoi tähän. Että kiinnostaako se tyyppi. Koskakun toinen on ensin kiinnostunut, niin pitää kuitenkin odotella vielä niitä omia tunteita sieltä. Odotella ja katsella. Kuulostella, mitä kehossa tapahtuu, kun tämä tsirpukka taikka jurmukka tässä nyt pyörii. Ehkä myös vähän varoa, ettei vahingossakaan särje sydäntään. Taas.

Siinä sitten helposti ujostuttaa seksikin. Sillä kaikki, mitä päässä liikkuu ja tapahtuu, heijastuu aina petipuuhiin. Se on niin intiimi kokemus, ettei siinä voi peitellä mitään.

Semmoista on yhdenlainen ujous.

Toinen ujous on sitä, että käyttäytyy nihkeästi, koska ei ole kiinnostunut. Tai koska on monta rautaa tulessa. Tuntuu kivalle, kun joku sieltä laittelee viestiä. Voi sanoa kavereille, että yks vaan. Yks niistä. Että näitä on vaikka kuinka. Ja se seksi. Kivasti saa aina välillä hellyyttä ja kosketusta, vaikka samalla takaraivossa painaa, ettei kiinnosta. Siinä on vähän vaikea sitten leperrellä mitään.

Tulee ujous, kun pitäisi kertoa suoraan, ettei kiinnosta. Itsetuntoa niin mukavan hellästi hivelee, kun joku tulee kylään ja antaa rakkautta. Alkaa pelottaa se tunne, että jos nyt tälle sanon suoraan, niin olenko ihan yksin. Ja se on monille peloista pahin, vaikkeivät ne sitä tajuakaan.

Semmoista on toisenlainen ujous.

Jos ujo tyyppi ei oikein pysty puhumaan aiheesta, on vielä yksi keino selvittää asia. Minä nimittäin uskon, että näiden kahden eri ujouden erottaa toisistaan sydämellä - ei tekstiviestien eikä savumerkkien analysoimisella. Se, uskaltaako nähdä totuutta, on toinen asia.

Tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin!

Ps. Muista: se, ettei ajattele toisen pettävän, ei ole maailman katsomista ruusunpunaisten lasien läpi. Se on luottamista, rohkeutta, kunnioitusta. Eli pysy just sellaisena kuin oot ja pidä ne "lasit" päässä.

Pps. Miehet usein myös pelkää vaginaa. Ihan helvetisti. Että sekin voi olla syy. Onhan se nimittäin aikamoinen monsteri.

Moikka!

Oon kohta julkkis vähän

Moikka!

Ette arvaakaan, miten jännä viikko täällä on ollut yhdellä Henriikalla vaan. Ai miten niin?

No kävin pitkästä aikaa kiipeämässä ja voi vitja, miten pelotti taas. Mutta ei sen takia ole ollutkaan jännä viikko.

Vaan sen takia, että Hesari teki minusta haastattelun, koskakun olen sinkku ja semmoinen suorapuheinen ja sinkku ja kuusi vuotta ollut sinkku ja on blogikin.

Juttu tulee ulos ilmeisestikin ensi viikon torstaina. En tiedä vielä, minkälainen juttu. Paitsi että tiedän sen verran, että se on aika henkilökohtainen.

Tänään kävi kuvaaja täällä minun kotona. Vedin parhaat päälle sitä varten. #kokovartalopingviiniyöpuku



Toivoisin, että kokovartalopingviiniyöpuvusta tulisi julkkis. Ehkä siitä tuleekin kohta. Tai onhan se jo vähän.

Kaikkein jännittävin hetki oli se, kun minun piti tehdä myös video sen jutun kupeeseen. Voi megayolo. En pysty puhumaan kameralle, jos joku tuijottaa, joten kuvaaja lähti ulos siksi aikaa. Jotain siinä mölisin sitten. Onnea editoijalle. Siinä mölinässä on työnsarkaa, jotta sen saa jotenkin järkeväksi.

Tämmöinen yoloviikko tällä kertaa.

10 kohdan lista kaikesta

Moi!

Mitä kaikkea sä Henriikka oot puuhastellut tässä näin?

No kaikkea ihan hullua. Tässä kymmenen kohdan lista.

1. Olen ollut.

2. Olen vieläkin.

3. Ajattelin olla huomennakin.

4. Peruutin auton taskuparkkiin. Ylämäkeen. Perä edellä ylämäkeen. Isoon välikköön. 20 minuutissa.

5. Myydään auto. Oikeastikin. Olen yrittänyt nyt jo tarpeeksi. Olemme kokeneet hurjia seikkailuita, mutta nyt on aika jättää hyvästit. (Emme ole kokeneet juuri mitään, koska en uskalla ajaa sillä mihinkään.)

6. Auton tiedot: Musta ja iso. Kasettisoitin. Ei tarroja missään, koska olen unohtanut laittaa. Jos AV, niin YV. Saa sovittaa.

7. Ei ole kuvaa autosta.

8. Mutta tämmöinen kuva on.



9. Pelasin erään 10-vuotiaan kaverini kanssa aliasta. Hän antoi vihjeen, että "no tää on tämmönen uskonnollinen ruoka." Tovin kuluttua ja lukuisten arvailujen jälkeen sen keksin. Vastaus oli aataminomena.

10. Pakko rakastaa. Tämän takia en koe olevani päivääkään yli 10-vuotias. Great minds think alike.

Näin ratkaistaan parisuhdeongelmat

Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia parisuhdeongelmia.

Mies lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:

”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Piste. Soittaa Jormalle, lähteekö se pelamaan tennistä. Miettii, onko jossain vielä puhtaita sukkia. Paljon kello? Syö vielä yhden leivän, vaikkei ole nälkä. Käy paskalla. Siinä pöntöllä istuessa ottaa pyykkikorista yhdet vähän käytetyt sukat uudelleen käyttöön, kun ne on niin sopivasti siinä käden ulottuvilla.”

Nainen lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:

”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Tai tämä. Jos se on tämä, ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Huomioon täytyy toki ottaa myös tämä ja tuo. Jos tuo ei toteudu, ratkaisu on tämä. Paitsi jos tämä onkin tuo. Silloin on mahdollista, että tuo tapahtuu. Jos tuo tapahtuu, voi seurata tämä. Ellei tämä tapahdu, niin tuo on tämä. Ja sitten on vielä nämä?

Soittaa Mirjamille ja kertoo tilanteen. Tunnin jälkeen on Mirjamin kanssa keksinyt vielä 39 uutta ratkaisumahdollisuutta.

Itkee.

Soittaa Katjalle. Katjan kanssa keksii 17 uutta ratkaisua ongelmaan. Tuntee olonsa helpottuneeksi ratkaisujen paljoudesta.

Kirjoittaa päiväkirjaan.

Kirjoittaa miehelle 489 merkin tekstiviestin, jota ei lähetä.

Katuu, ettei lähettänyt.

Nukkuu yön huonosti.

Soittaa aamulla Sarille ja miettii, pitäisikö odottaa, että mies ottaa yhteyttä vai pitäisikö lähettää se tekstiviesti.”

Ja niin nainen viettää koko elämänsä ratkaistakseen ongelmaa, jota ei ole, ja jonka lopullinen ratkaisu on se, mikä viimeisenä pyörii mielessä ennen kuin henki herpaantuu naisesta ja jättää ruttuisen ja vanhan ruumiin.

Mutta hei, yolo.

Kirjailijakuva: Marjo Tynkkynen