Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia parisuhdeongelmia.
Mies lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Piste. Soittaa Jormalle, lähteekö se pelamaan tennistä. Miettii, onko jossain vielä puhtaita sukkia. Paljon kello? Syö vielä yhden leivän, vaikkei ole nälkä. Käy paskalla. Siinä pöntöllä istuessa ottaa pyykkikorista yhdet vähän käytetyt sukat uudelleen käyttöön, kun ne on niin sopivasti siinä käden ulottuvilla.”
Nainen lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Tai tämä. Jos se on tämä, ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Huomioon täytyy toki ottaa myös tämä ja tuo. Jos tuo ei toteudu, ratkaisu on tämä. Paitsi jos tämä onkin tuo. Silloin on mahdollista, että tuo tapahtuu. Jos tuo tapahtuu, voi seurata tämä. Ellei tämä tapahdu, niin tuo on tämä. Ja sitten on vielä nämä?
Soittaa Mirjamille ja kertoo tilanteen. Tunnin jälkeen on Mirjamin kanssa keksinyt vielä 39 uutta ratkaisumahdollisuutta.
Itkee.
Soittaa Katjalle. Katjan kanssa keksii 17 uutta ratkaisua ongelmaan. Tuntee olonsa helpottuneeksi ratkaisujen paljoudesta.
Kirjoittaa päiväkirjaan.
Kirjoittaa miehelle 489 merkin tekstiviestin, jota ei lähetä.
Katuu, ettei lähettänyt.
Nukkuu yön huonosti.
Soittaa aamulla Sarille ja miettii, pitäisikö odottaa, että mies ottaa yhteyttä vai pitäisikö lähettää se tekstiviesti.”
Ja niin nainen viettää koko elämänsä ratkaistakseen ongelmaa, jota ei ole, ja jonka lopullinen ratkaisu on se, mikä viimeisenä pyörii mielessä ennen kuin henki herpaantuu naisesta ja jättää ruttuisen ja vanhan ruumiin.
Mutta hei, yolo.
Mies lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Piste. Soittaa Jormalle, lähteekö se pelamaan tennistä. Miettii, onko jossain vielä puhtaita sukkia. Paljon kello? Syö vielä yhden leivän, vaikkei ole nälkä. Käy paskalla. Siinä pöntöllä istuessa ottaa pyykkikorista yhdet vähän käytetyt sukat uudelleen käyttöön, kun ne on niin sopivasti siinä käden ulottuvilla.”
Nainen lähestyy ongelmaa seuraavanlaisesti:
”Ongelma on tämä. Ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Tai tämä. Jos se on tämä, ratkaisu on tämä. Tai tämä. Tai tämä. Huomioon täytyy toki ottaa myös tämä ja tuo. Jos tuo ei toteudu, ratkaisu on tämä. Paitsi jos tämä onkin tuo. Silloin on mahdollista, että tuo tapahtuu. Jos tuo tapahtuu, voi seurata tämä. Ellei tämä tapahdu, niin tuo on tämä. Ja sitten on vielä nämä?
Soittaa Mirjamille ja kertoo tilanteen. Tunnin jälkeen on Mirjamin kanssa keksinyt vielä 39 uutta ratkaisumahdollisuutta.
Itkee.
Soittaa Katjalle. Katjan kanssa keksii 17 uutta ratkaisua ongelmaan. Tuntee olonsa helpottuneeksi ratkaisujen paljoudesta.
Kirjoittaa päiväkirjaan.
Kirjoittaa miehelle 489 merkin tekstiviestin, jota ei lähetä.
Katuu, ettei lähettänyt.
Nukkuu yön huonosti.
Soittaa aamulla Sarille ja miettii, pitäisikö odottaa, että mies ottaa yhteyttä vai pitäisikö lähettää se tekstiviesti.”
Ja niin nainen viettää koko elämänsä ratkaistakseen ongelmaa, jota ei ole, ja jonka lopullinen ratkaisu on se, mikä viimeisenä pyörii mielessä ennen kuin henki herpaantuu naisesta ja jättää ruttuisen ja vanhan ruumiin.
Mutta hei, yolo.