Romantiikkaa ilmassa

Ihan hirveästi kaikkea asiaa taas. Joskus ei ole mitään sanottavaa ja kirjoittaminen tuntuu samalta kuin yrittäisi tuikata kakkoseen ilman liukkaria, mutta ei tänään.

Mitään uutta asiaa ei tietenkään ole mutta sehän on selvä juttu.

Puoli kahdeksan aamukakka tulee edelleen kaikista siirtämisyrityksistä huolimatta. Pidättämistä on kokeiltu ja meditaatiotakin, mutta paska ei kuuntele. Väsyttää ihan sairaasti joka aamu vaan ei auta, on otettava rivakka askel kohti pyttyä. Vessaan en laita valoa, mutta siinä metelissä herää väkevämmätkin aivosolut eikä uni tule uudestaan.

Jos joku miettii, että kun kellojen siirtely loppuu, mihin aikaan Suomessa kannattaisi jäädä, niin vastaus on puoli kahdeksan aamupaskan aikaan.

Kohta on joulu. Ai että. Tänään oli niin pimeää koko aamupäivän, että pääsin jo tunnelmaan. Harmikseni olin asettanut aamulla itselleni kännykkäkiellon, koska näytönräpellysaddiktioni takia sormistani ovat hävinneet sormenjäljet, joten en voinut kuunnella Sydämeeni joulun teen ja Varpunen jouluaamuna. Mutta laulaa pystyin.

Tinderissä käy armoton syyskuhina. Kesällä ei tullut yhtään mätsiä ja nyt niitä satelee kuin verta monsuunimenkkojen aikana. Sata viestiä jonossa ja toiset rivissä. Olen pelannut itseni viikossa sellaiseen tilttiin, että sieraimeni ja silmäni ovat vaihtaneet paikkaa keskenään, ja sormilleni antamat käskyt laskeutuvat varpaisiin. En kontrolloi enää mitään. Huomenna aamupaskannan kännykkäni päälle, koska haluan siitä eroon.

Hyvää yötä ja kauniita unia!