Ensin kaikki on elämässä hyvin. Mikään ei haittaa missään eikä mitenkään. Kivaa ja rentoa tämä meno. Ai että.
Sitten tulee aamu, kun jo ennen silmien avaamista elämä on pilalla, haista paska painu helvettiin. On vaikea ymmärtää, miksi näin on, mutta kyllä se on elämän vika saatana ja kaikkien ihmisten erityisesti.
Jos joku kysyy, että mikä on, niin ei mikään vittu saatana perkele.
Some vituttaa, koska ihmiset on siellä muka niin jee jee jee. Mitä vittua? Mitä ne tulee tänne minun someen jeejeilemään saatana? Puhelin lentää seinän läpi naapuriin.
Jo pian voi huomata parhaissa alushousuissa pientä ruskeaa tiputteluvuotoa. Ai ne on menkat tulossa, saatanan huoramenkat perkele. Yllättää joka helvetin kerta. Vatsa pömpöttää niin paljon, ettei mitkään vaatteet mahdu päälle. On pakko kulkea kotona alasti ja murista.
Kun ne menkat sitten vihdoin alkaa, myös mieli rupeaa leppymään kaikelle sille vääryydelle, jota on itse joutunut kestämään, kuten elämä.
Menkkojen alku on ihana helpotus, koska pahimmat mielen kireydet löystyvät. Mutta voi jumalauta sitä veren määrää. Jokaisella vessareissulla saa pestä vehkeet, kädet, lattian, seinät, katon ja pöntön veripisaroista ja niistä lötköistä klönteistä. Jokainen monsuunimenkat kokenut ihminen voi laittaa CV:hen, että on erinomainen murhapaikan siivooja.
Kun vihdoin on saanut sen ihanan hikisen suojan taas paikalleen ja pääsee vessasta ulos, ei tarvitse kuin astua kolme askelta ja aivastaa, niin jo on taas ne helvetin veret reisillä.
Seuraavalla kerralla on pakko tunkea vuotavaan reikään viisi talouspaperirullaa, yksi kattila ja pussilakana, jotta pääsee edes kymmenen metrin päähän vessasta ja vielä takaisinkin ennen kuin pillu räjähtää taas.
Kun tätä on jatkunut useita päiviä ja tuntuu, ettei toivoa eikä ystäviä enää ole, kaikki loppuu kuin seinään, mitä nyt tiputtelee vielä pari päivää viimeisiä vittupisaroita vaaleille alushousuille.
Onnenpisaroita. Ai että.
Ei muuta kuin kiitos monsuunimenkat ihanasta yhteisestä ajasta. Kiva, kun tulitte käymään. Oli niin mukavaa. Toivottavasti nähdään pian uudestaan. <3