Aloitin pyllistely- ja lääkärileikit noin neljävuotiaana samanikäisten tyttökavereitteni kanssa. Ilmeisesti olen ollut suhteellisen ahkera tässä hommassa, sillä muistan jääneeni usein leikeistä kiinni. Leikki siis keskeytettiin epäsopivana jonkun aikuisen toimesta.
Runkkaamisen aloitin kahdeksanvuotiaana vahingossa pehmolelulla, jota hieroin itseäni vasten.
Teini-ikäisenä mielessäni ei pyörinyt mikään muu kuin pojat, seksi ja masturbointi. Yritin tunkea vaginaani erilaisia asioita (esim. banaania ja löylykauhan vartta), mutta ei sinne mahtunut mitään.
Yhdyntäseksiä harrastin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana poikaystäväni kanssa.
Kiihottumisessani on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen 28 vuoden aikana. Mitä enemmän minulla on huolia ja stressiä, sitä vähemmän kiihotun ja sitä vähemmän masturboin. Välillä masturboin väkisin, jotta rentoutuisin. Maailman parasta on, kun haluan itseäni. Maailman parasta on, kun vaginani kostuu ja turpoaa pelkistä mielikuvista.
Välillä ajattelen, että taidan olla todella kiimainen nainen. Välillä ajattelen, että en ole ollenkaan yhtään.
Miksi puhun näistä avoimesti?
Koska ennen minua hävetti. Olin oppinut häpeämään seksuaalisuuttani. Ja minua ujostutti. Vieläkin joskus ujostuttaa. Välillä ihan hirveästi. Mutta tässä tekstin tasolla minua ei pelota eikä hirvitä.
Ja tiedän, että koska minä uskallan tässä puhua näistä, se helpottaa monia. Seksuaalisuus on ihana asia eikä sitä tarvitse hävetä. Siitä ei myöskään tarvitse puhua kaikille (niin kuin minä teen). Riittää, että uskaltaa kuunnella, mitä itsellä on sanottavaa.
Ihanaa vappua ja kevättä ystävät. Teissä on valoa ja voimaa, älkää vetäkö verhoja itsenne eteen. <3
Runkkaamisen aloitin kahdeksanvuotiaana vahingossa pehmolelulla, jota hieroin itseäni vasten.
Teini-ikäisenä mielessäni ei pyörinyt mikään muu kuin pojat, seksi ja masturbointi. Yritin tunkea vaginaani erilaisia asioita (esim. banaania ja löylykauhan vartta), mutta ei sinne mahtunut mitään.
Yhdyntäseksiä harrastin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana poikaystäväni kanssa.
Kiihottumisessani on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen 28 vuoden aikana. Mitä enemmän minulla on huolia ja stressiä, sitä vähemmän kiihotun ja sitä vähemmän masturboin. Välillä masturboin väkisin, jotta rentoutuisin. Maailman parasta on, kun haluan itseäni. Maailman parasta on, kun vaginani kostuu ja turpoaa pelkistä mielikuvista.
Välillä ajattelen, että taidan olla todella kiimainen nainen. Välillä ajattelen, että en ole ollenkaan yhtään.
Miksi puhun näistä avoimesti?
Koska ennen minua hävetti. Olin oppinut häpeämään seksuaalisuuttani. Ja minua ujostutti. Vieläkin joskus ujostuttaa. Välillä ihan hirveästi. Mutta tässä tekstin tasolla minua ei pelota eikä hirvitä.
Ja tiedän, että koska minä uskallan tässä puhua näistä, se helpottaa monia. Seksuaalisuus on ihana asia eikä sitä tarvitse hävetä. Siitä ei myöskään tarvitse puhua kaikille (niin kuin minä teen). Riittää, että uskaltaa kuunnella, mitä itsellä on sanottavaa.
Ihanaa vappua ja kevättä ystävät. Teissä on valoa ja voimaa, älkää vetäkö verhoja itsenne eteen. <3