Tämä otsikko on kaikkein vaikein keksiä

Moi ja erittäinkin kivaa tammikuuta!

Tässä kuussa minä täytän neljän tissin verran eli 33. Ja koska meillä ei lasketa, niin olen ollut sinkkuna kahdeksan vuotta. Sen pystyy laskemaan sillä tavalla, että laittaa nuo tissit vastakkain päällekkäin niin tulee kahdeksan. Kirjoitin kuitenkin pitkästä matikasta C:n eli uskokaa vain.

Olen hyvä myös kielissä, kuten varmasti uskotte. Luin lukiossa ranskaa kuusi vuotta ja kirjoitin siitä I:n eli hylätyn. Jemapel vaan sullekin. Kerran meillä oli kuunteluharjoitus, ja minä sain oikein 7/10. Luokan paras tulos. En itsekään meinannut uskoa. Tuulettelin ja hymyilin tyytyväisenä. Itsetuntoni kasvoi. Vulevu kuse avec mua se suar. Kun palautin kysymysvihkon opettajalle, hän huomasi, että minulla oli väärän vuoden kysymykset. Eli ne eivät liittyneet ollenkaan kuunteluun. Minä en ollut huomannut mitään. Vulevu kuse.

Mitä muuta kuuluu, kysyn itseltäni nyt.

No olen käynyt Tinderissä painamassa ruksia. Se on varma tapa päästä treffeille, laskin sen aivan itse ranskaksi.

Oikeastikin käyn treffeillä vain noin kerran vuodessa ja valmistaudun siihen 364 päivää painamalla ruksia, ja sitten yhtäkkiä painan sydäntä ja käyn nopeasti kahvilla jonkun kanssa ja tulen äkkiä pois enkä mene enää koskaan minnekään ainakaan vuoteen.

Tästä syystä olen Suomen johtava sinkku, enkä aio menettää asemaani ja titteliäni ihan kovin helposti.

Pusut!

Rakkautta vuoteen 2017 ja sen yli

Vuosi 2016 alkaa olla paketissa.

Maailmankaikkeutta ei kyllä yhtään kiinnosta nämä ihmiseläimen vuosilaskelmat, mutta meille se on tärkeää.

Päiviä laskemalla voi määritellä monia asioita, hyviä ja huonoja. Voi syyttää päivää, vaikka päivässä itsessään ei ole mitään vikaa. Voi kiittää päivää, vaikka aurinko nousee samalla tavalla joka aamu (ainakin ihan vähäsen ja enimmäkseen pilven takana tähän aikaan täälläpäin maailmaa).

Minä sain eilen kuulla suru-uutisen läheisen poismenosta.

Nämä tällaiset hetket muistuttavat, että meidän jokaisen on aika lähteä joku päivä. Kaikkea muuta epäkivaa voi vältellä, mutta sitä ei kukaan.

Siksi haluaisin näin vuoden lopuksi muistuttaa, että viimeisten hengenvetojen äärellä millään muulla ei ole elämässä lopulta väliä kuin rakkaudella. Kaikki palautuu siihen, vaikka kuinka yrittäisi sinnitellä kiinni katkeruudessa, vihassa tai anteeksiantamattomuudessa.

Nyt uudenvuoden tienoilla on hyvä laskea irti niistä menneistä pahoista päivistä, kiittää hyvistä ja painaa oikein vasaralla mieleen, että mitä hyvää elämässä on. Paljon on siinä kaikkea, jos vaan uskaltaa katsella.

Minä aion viettää tämän uudenvuoden koirien kanssa kotona. Haen Subia ja Kokista ja katson Amerikan Piirakkaa. Mielikuvituspoikaystävä rapsuttaa minua selästä ja hipsuttaa tukkaani käskystä ja ampuu peräreäistään roomalaisia kynttilöitä ilokseni.

Ihanaa uuttavuotta, rakastaa toisianne myös selvinpäin. <3

Lämmintä joulua

Ihanaa joulua kaikille lukijoilleni tasapuolisesti, paitsi vähän vähemmälle sille, joka pyytelee alastonkuviani.

Katsoin äsken jonkun romanttisen jouluelokuvan Netflixistä ja vähän itkin, vaikka elokuva oli ihan kamala. Siinä Sarah Jessica Parker seurusteli jonkun tyypin kanssa, joka rakastui Sarahin siskoon, ja Sarah rakastui miesystävänsä veljeen, ja kaikki olivat onnellisia ja äiti kuoli.

Kaikki tuossa elokuvassa oli niin omituista, että minusta siinä olisi voinut näytellä Ridge ja Thorne Forrester ja vaikka Brooke ja Brooken sisko. Sitten en olisi itkenyt, ehkä vähän oksentanut olisin. Tai no ei sittenkään olisi ollut hyvä, koska söin juuri tortilloita eikä niitä ole kiva oksentaa.

Eli kaikki hyvin sittenkin.

Minä olen valmistautunut rauhoittumaan ottamalla väkisin valokuvia koiristani, koska jotain kärsimysnäytelmää piti tähän pimeään arkeen saada. Mielikuvituspoikaystävän kanssa olemme lomariidoissa, kun päätimme availla tunnelukkoja tässä, kun on pyhät ja kuuluu nauttia vapaa-ajasta. Nyt on hyvä hetki murjottaa ja vittuilla salamyhkäisesti.

Täällä minun kotonani tuoksuu jo ihan joululta eli ähkypierulta.

Pitäkää huolta rakkaistanne älkääkä ruvetko pokailemaan sisarustenne puolisoita, vaikka elokuvissa se on ihan normaalia ja tekee kaikki lopulta onnelliseksi.

Pus.




Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki. <3 Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää.

Tänä vuonna olen ollut erityisen kiltti. En ole harrastanut seksiä juuri ollenkaan, muistaakseni pari kertaa joskus viime talvena. Silloinkin olin ihan hiljaa enkä lauennut. Makasin selälläni ja mietin, miten kiltti olen siinä maatessani ihan paikallani suu supussa ja jalat vähän levällään, ei liikaa. Tuntui niin kiltiltä.

Olen kyllä runkannut aika paljon. En tiedä, lasketaanko se mihin. Jos se lasketaan tuhmuuden puolelle ja saan risuja, niin saatan kiihottua niistä oksista ja siitä piiskausajatuksesta eli en oikein ole varma siitäkään, että kannattaako.

Siitä tulikin mieleeni, että oletko sinä Joulupukki kaikkien tonttujen isä vai mikä sinä olet niille. Ei se minulle tietenkään kuuluu, mutta mietin vain, että mitä teet naisystäväsi kanssa, kun ei ole joulu. Ja onko ne risut jo kerran käytetty, mitä annat eteenpäin. Sitä mietin vaan, että onko niissä oksissa jotain vikaa. Tekevätkö ne enemmän naarmuja tai muuta ikävää? Minua ei sellainen haittaa.

Olen minä myös sillä tavalla ollut vähän tuhma, että kirjoitin semmoisen kirjan, jota en itsekään pysty lukemaan. Siinä on kamalia sanoja, jotka eivät kiltille tytölle sovi, kuten kyrpä ja nussia. Muistaakseni käytin tällaisia sanoja. Voi myös olla, etten käyttänyt ja nyt vaan muuten vain mietin niitä koko ajan.

Oletteko naisystävänne kanssa avoimessa suhteessa, mietin nyt. Ei se minulle kuulu tietenkään, mutta mietin sitä, että jos illalla tulet ja olen vaikka juuri tullut suihkusta ja on niitä risujakin siinä. Ja sylissäsi saatan istua niin kuin kiltin tytön kuuluu. Vähän huonosti osaan pyyhettä kietoa sillä tavalla, ettei se tipu eli on siinä jotain riskiä vähän sitten.

Tontuista en niin välitä, jos sitä mietit nyt. Olen nimittäin nähnyt kuvia vain sellaisista satavuotiaista tontuista ja lapsitontuista. Tietysti, jos tunnet jotain minun ikäisiäni tonttuja (n. 30-40-vuotiaita), niin voit ottaa mukaan. Mietin jotain sellaista kaveria kuin Pete Parkkosen uusimmalla videolla on. Jotain semmoista ihan tavallista perusöljyttyä rakastajaa, jolla on kulkunen päässä tai jossain.

Ei minulla muuta tällä kertaa. Kaikkea hyvää sinne ja jos nyt menen runkkaamaan, niin minkälainen tonttu katselee. Haluaisin vain tietää. Ja mistä katselee? Onko ikkunan takana, saunassa vai parvekkeella? Mietin vain, että miten päin olen sitten tuossa sängyllä vai pitääkö mennä vessaan.

Hyvää Joulua ja nähdään pian! En toivo mitään lahjaksi paitsi uuden sängyn. Mielelläni ottaisi aika kalliin, ja jos voisit ottaa tuon vanhan mukaan samalla. Ostin sen aikoinaan Heinolasta omalla rahalla, maksoin 1000 markkaa. Voit siitä miettiä eli jos vaikka euroissa 1000 siihen sänkyyn laitat. KIITOS!

Rakkaudella,
Henriikka



Miten lähestyä kaveria seksimielellä?

"Semmoista kyselisin, että josko voisit kirjoittaa, miten kannattaisi lähestyä kaveria seksuaaliset ajatukset mielessä niin ettei se kaveri säikähdä?

Kun siis on yksi ystävä, jonka kanssa mielelläni vähän peittoa heiluttelisin, mutta kun hän on aika ujo ja kokematon, niin en tiedä miten asian kanssa etenisin, etten häntä pelästytä ja ystävyyttämme riko."

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi! Voisin kirjoittaa.

Ei kannata ainakaan istua naamalle, ruveta masturboimaan kaverin ollessa luonasi tai yllättäen riisuutua alasti. Kaikkea on kokeiltu, ei toimi. Seksi saattaa onnistua, mutta ystävyys menee.

Haluaisin esittää sinulle vastakysymyksiä. Oletteko suudelleet tai olleet muuten lähekkäin? Pidätkö hänestä romanttisessa mielessä vai haluatko vain seksiä? Tarkoitatko kokemattomuudella, että hän on aikuinen ja kokematon vai että hän on 10-vuotias? Jos jälkimmäinen, olethan itsekin aikalailla samanikäinen. Jos et ole, ota yhteyttä esimerkiksi Sexpon seksuaalineuvontapalveluihin, niin saat apua.

Kun olet pohtinut mielessäni näitä asioita, toimi seuraavasti.

Puhu hänelle. Sä pystyt siihen. Sä osaat. Just niillä omilla sanoilla, jotka päähän popsahtaa. Jos hän on messissä, homma on siinä. Muista olla valmistautunut myös siihen, että saat pakit. Kunniota hänen päätöstään ja mieti, pystytkö olemaan hänen ystävänsä, vaikka seksiä ei välillänne tule olemaan.

Noin! Sillä se selviää. :) Nyt tulee joulukin kivasti niin on hyvin aikaa hoitaa tämmöiset mieltä vaivaavat jutut pois alta. Tämän voi ajatella semmoisena joulusiivouksena. Ei tarvitse enää ensi vuonna pohtia samaa asiaa.

Superisti rohkeutta tähän! Se menee just niiku pitääki.


24 asiaa, joissa olen hyvä

Ajattelin näin joulukuun kunniaksi tehdä listan asioista, joissa olen hyvä.

Yleensä lista tehdään siitä, mitä toivoisi toisen ihmisen olevan, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Semmoiset listat voivat rajata pois hyviä kandidaatteja kuten naapurirakennuksen talonmiehen (häntä ei osaa ajatella sillä tavalla ja on jo yli 60), kalamyyjän (haju) tai Robert Downey Jr. (ei muka voi koskaan saada).

Minä uskon puhtaasti siihen, että sydän kyllä kertoo, kuka on hyvä ja kuka paha.

Mutta tämän listan halusin tehdä, koska meillä oli kerran lukiossa tehtävänä kirjoittaa kolme hyvää asiaa itsestä enkä keksinyt mitään muuta kuin "liikunnallinen" ja sitten kaveri sanoi, että kirjoita "hauska". Aika tehtävälle alkoi loppua, joten kolmanneksi pistin "kiva". Mielestäni lista oli huono, ja se on vaivannut minua tähän päivään asti.

Joten nyt tulee uusi päivitetty versio - 24 asiaa, joissa olen hyvä!

1. Olen hyvä kirjoittamaan.

2. Uskallan mennä ruokapöytään ensimmäisenä ja aloittaa ruoan ottamisen.

3. Olen erittäin rohkea pissaamaan vessanovi auki.

4. Alastomuus.

5. Osaan pilkkoa kasviksia isoiksi paloiksi.

6. Jos joku on hävittänyt jotain ja autan häntä etsimään, löydän tavaran 110 % varmuudella. Jos minä en löydä, ei sitä löydä kukaan muukaan.

7. Olen äärimmäisen taitava keskustelija, koska tykkään istua hiljaa ja kuunnella.

8. Lasten kanssa leikkiminen ja piereskely.

9. Osaan hipsuttaa toista ihmistä hellästi, ja olen muutenkin aika hellä, mutta välillä raju.

10. Minulla on paljon oikeita kavereita ja mielikuvituskavereita eli olen hyvä kavereissa.

11. Osaan olla harjaamatta hiuksiani ja käymättä kampaajalle.

12. Olen hyvä käyttämään vaatteita, jotka äitini osti minulle, kun olin vielä lukiossa. #kokovartalopingviiniyöpuku

13. Tiskaaminen.

14. Koirankynnen leikkaaminen.

15. Masturbointi.

16. Seksiunet erityisesti silloin, kun olen kylässä enkä nuku huoneessa yksin.

17. Olen hyvä huomaamaan juhlissa, kun muiden vierailijoiden kahvikupit ovat tyhjentymässä.

18. Tarrojen liimaaminen.

19. Pystyn itkemään lähes kaikille asioille.

20. Olen kehittynyt kiipeilijänä kahden vuoden aikana valtavasti (köydessä, en boulderissa niinkään), ja viimeksi pääsin 7a-reitin puoleen väliin ja olisin mennyt sen loppuun, elleivät sormeni olisi tippuneet yksi kerrallaan maahan.

21. Osaan syödä yhtä ja samaa suklaalevyä tai karkkipussia kuukauden ajan.

22. Olen erityisen hyvä murisemaan täysin kontrolloimattomasti, jos joku yrittää ottaa minulta popcornia tai sipsiä tai ranskalaisia tai jotain, missä on paljon suolaa ja rasvaa.

23. Olen hyvä pelleilemään ja kertomaan livenä hillittömän hauskoja juttuja, joille aina joku nauraa.

24. Olen uskomattoman seksikäs ja viettelevä, kun sille päälle satun.

Olen ihan oikeasti näistä asioista ylpeä. Halusin kirjoittaa tämän listan myös siitä syystä, että meidän suomalaisten suusta tulee useimmiten "en mä osaa" ja "en mä tiiä" ja "ai kauheeta" ja "en mä kehtaa".

JOTEN NYT TULEEKIN KOTITEHTÄVÄ: Kirjoita oma listasi. Jos on vaikeaa keksiä kaikkia juttuja heti, voit kirjoittaa yhden jokaisena päivänä elämän loppuun asti tai sitten jouluun asti.

Tilaa Mielikuvituspoikaystävä signeerattuna!

Kirjoitin teille ohjeet, miten tämä onnistuu.

1. MOI! :)
 
2. Nyt voi tilata Mielikuvituspoikaystävän signeerattuna määlahjaksi tai kaverille joululahjaksi! 
 
3. Hinta on kokonaisuudessaan 17,90 e (ei postikuluja).
 
4. Mee tänne: http://atena.fi/henriikanblogi
 
5. MUISTA kirjoittaa tilatessa kampanjakoodi: HENRIIKKA
 
6. Seuraa ohjeita siitä eteenpäin ihan itsenäisesti, sä osaat, mä luotan suhun. ❤ 
 
7. Kampanja on käynnissä viikon 28.11. - 4.12.
 
8. Muista tilata pukilta myös piiskaa. Piiskaa ja mielikuvituspoikaystävä.

9. Kovempaa sitä piiskaa.

10. Kunnolla.

11. Heippa!


Parasta yksin asumisessa

Tiedättekö, mitä teen salaa iltaisin?

Minä tanssin. Tanssin ja heilun ja nyrkkeilen ja grapevineilen ja punnerran ja seksiliikun niin maan perkeleesti, että jos joku näkisi sen, se nauraisi niin, että kusisi housuunsa. Vedän nimittäin sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncén taustatanssija.

Tai ei. Vedän sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncé. Minulla on täällä ihan jäätävä mielikuvitusyleisö, ja se hurraa minulle, koska olen niin seksikäs (kts. kuva). Olen ihan hiestä märkä ja laulan tässäkin kuvassa "It's always darkest before the dawn", koska suu ei pysy kiinni.

Antti Tuiskun Keinutaan on myös kyllä niiiiin kova, että koiranikin osaavat jo sen kertsin tanssiliikkeet ulkoa. Ja äsken lauloin Elastisen mukana "Pahin vastukseni kattoo peilistä mua", ja katsoin itseäni silleen, että toiko pieni tirppana on pahinta, mitä on, ei pelota MORJES!



Muistan, että seurustellessa pahinta oli, ettei minulla ollut riittävästi salaista tanssiaikaa, mutta SINKKUNA JUMALAUTA ON JA MINÄ OTAN SIITÄ KAIKEN IRTI!

Ps. Olen nyt pari kertaa availlut Wordia ja tuijotellut tyhjää A4:sta. Olen tuijotellut sitä oikein kovasti ja intensiivisesti. Niin intensiivisesti, että olen löytänyt aivastuksen jälkiä näytöltäni. Ne ovat varmaan olleet siinä kauan. Ehkä olen aivastanut ne Mielikuvituspoikaystävän päälle.

Kerran olen kirjoittanutkin tyhjälle tiedostolle vähän jotain pientä: "ijsoahjodsye872." Suurensin sen kaikkeista isoimmaksi fontiksi. Vähän rapsuttelin häpyhuuliani ja huokaisin syvään. Oli niin kivaa siinä istua ja tuijotella.

Niin, että JOS kirjoittaisin uuden kirjan, niin mitä te sieltä haluaisitte lukea? Minä ja häpyhuuleni olemme yhtä avoinna kuin 24h Alepa. Antaa tulla vaan. Kaikki ehdotukset otetaan vastaan rakkaudella.

Pippelit, munat, lerssit ja kyrvät

Minulle tuli tänään hirmuinen huoli pojista ja miehistä. Siitä, että miesten seksuaalisuus näyttäytyy usein niin, että miehet ovat seksikoneita ja aina pitää olla mahtava stondis ja koko ajan täytyy haluta haluta haluta panna panna panna.

Siksi haluan vain sanoa, ettei pidä eikä täydy. On ihan normaalia, ettei aina huvita eikä aina seiso. Ei tarvitse juosta yöllä päivystykseen, jos ei yhtäkkiä saakaan lippua salkoon. Meillä kaikilla on erilaisia vaiheita seksuaalisuudessa. Välillä huvittaa ja välillä ei yhtään. Yleensä puhutaan vaan naisten seksuaalisuuden muutoksista, mutta ihan yhtälailla seksuaalisuus muuttuu, vaihtelee ja elää miehilläkin.

Niin ja onko sitäkään koskaan sanottu ääneen missään, että se on ihan just passeli, että reikään tamppaaminen kestää 3-5 minuuttia niin kuin suurimmalla osalla. Kyllä. Ei tarvitse jyystää 45 minuuttia muna verillä ja reikä rakkuloilla. Seksi on ihan helvetin paljon muutakin kuin pelkkä penetraatio tai jäykkä elin. Seksi ei ole pornoa.

Sen vain halusin sanoa.

Ja senkin haluan sanoa, että jos on huolta omasta munasta, niin mene lääkäriin ja kerro siitä. Se voi olla tosi vaikeaa, mutta tee se silti. Moneen asiaan ja huoleen on saatavilla apua. Ota se vastaan.

Rohkeutta! <3

Kun käytät deittiappia ihan onnessas...

(Tämä on mainos mainos mainos maonis masoni simano samoni simona.)

Minä en kestä sitä, että tänään tulee viimeinen Ensitreffit alttarilla, koska kenen parisuhdetta nyt enää sitten pääsen stalkkaamaan ja analysoimaan. En kenenkään. Kukaan ei laske minua kotisohvalleen tuijottamaan riitoja ja rakkauden lämpöä, paitsi, että haluan nähdä vain riitoja enkä mitään äklöhempeilyä.

Mutta ei se mitään, koska kohta minä menen naimisiin itsekin, varmaan noin viikon päästä, koska kokeilin uutta Heya-deittiappia, joten heippatirallaa vaan!

Apua seksittömään elämään

Minua kiehtoo hirveästi keskustelu siitä, että suomalaiset puuhaavat nykyään seksiä vähemmän keskenään. Että pariskuntien (kolmoskuntien ja neloskuntien myös?) pitäisi panna enemmän. Siitä se onni tulee, panemalla tulee.

Tässä oiotaan mutkia suoriksi vähän samalla tavalla kuin sanoisi masentuneelle ihmiselle, että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene lenkille. Lenkillä käyminen ja seksi tekevät hyvää - mutta ainoastaan silloin, kun itse haluaa ja jaksaa tehdä niitä.

Liikunta saattaa rasittaa ennalta väsynyttä kehoa todella pahasti lisää. Kroppa ei vaan siedä enää sitä, että lihaksetkin kipeytyvät. Se luulee olevansa entistä sairaampi, ja uupumus voimistuu. Ja sanomattakin selvää, ettei seksistä tule nautinnollisempaa, kun sitä tekee väkisin.

Lampun vaihtaminen ei auta silloin, kun sähköverkossa on häiriö.

Toisaalta tämä teema mietityttää myös siksi, että olen itse sinkku enkä juurikaan harrasta seksiä muuta kuin sormieni, suihkuni ja vibraattorieni kanssa.

Olen silti onnellinen.

Huh huh.

HUH HUH.

Jos mietin oman elämäni onnellisuuspalettia, se on kaikkine suruineen ja iloineen sopivassa balanssissa. Vastoinkäymisiä tulee, mutta niin tulee onnellisuuden hetkiäkin. Seksi hyvän tyypin kanssa olisi ihan super hauskaa, mutta joskus elämässä tulee aikoja, kun sillä saralla on variaatiota vähemmän.

Toki olen työstänyt asiaa sinkkuaikanani paljon ja minulta on mennyt tovi aikaa hyväksyä ja sopeutua tämän tyyliseen elämään. Ja tietysti tämä on kohdallani oma valinta, koska en halua harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa. Varmasti löytäisin baarista tai deittiappeista seksiseuraa alle tunnin sisällä. Mutta minä tiedän, etten nauttisi siitä. Kaikkea on jo kokeiltu. Hyvä seksi tarkoittaa minulle samaa kuin luottamus ja hyvä yhteys toisen kanssa. Itse akti on siinä toissijaista.

Lopuksi haluaisin kehottaa niitä pariskuntia, joille seksistä tai seksittömyydestä on tullut murhe, menemään terapiaan. Menkää menkää menkää. Kokeilkaa edes. Voitte saada sieltä uudenlaisia työvälineitä kommunikointiin, jos homma on äitynyt nälvimiseksi tai puhumattomuudeksi. Voitte saada sieltä sähköverkon takaisin päälle, ja se voi järkyttää, jos on pitkään elänyt pimeydessä - nimittäin joskus se voi tarkoittaa myös eroa.

Myös yksinasuvia, jotka ovat huolissaan omasta seksuaaliterveydestään, rohkaisisin puhumaan ammattilaisen kanssa.

Rohkeutta!

Sinkkubloggaaja taas alasti

Minä tiedän blogitilastoista, että siellä ollaan googlailtu "henriikka rönkkönen alasti" ja päädytty sitten tänne, koska olen otsikoinut joitain blogauksia esimerkiksi sanalla "tissikuvia".

Toistaiseksi olette löytäneet vain seksikkään kuvan minusta kokovartalopingviiniyöpuvussa ja kuvan perseestäni.

Ai niin, ja tissini tietysti!

Nyt saatte hieman lisää, koska joulukin lähestyy ja varpunen tiistaiaamuna.


Tämä kuva siitä syystä, että minua rassaa edelleekin ISOSTI se, että mediassa ja somessa on näkyvillä vain yhdenlaista vartalotyyppiä seisomassa yhdenlaisessa "pylly takana huulet edessä"-asennossa.

Kävin korkkaamassa viikonloppuna Mäkelänrinteen uimahallin, se oli ollut remontissa viime keväästä. Meinasin pyörtyä sinne, kun en nähnyt yhtäkään "pylly takana huulet edessä"-asentoa naisten pukuhuoneessa. Olin jo ihan, että mikä helvetti näitä naisia vaivaa. Siinä seisovat ihan normaalisti pyllyt vertikaalisesti vartaloon nähden ja näyttävät tavallisilta - kauniilta.

Miestenpuolelle en päässyt katsomaan, pullistelevatko miehet suihkussa siksbäkkejään samalla, kun pesevät 60 kilon kahvakuulalla kainaloitaan.

Olen itse semmoinen nakupelle, että puen vaatteet päälle ainoastaan sen takia, että voin riisua ne. Yllä olevassa kuvassa yritin saada vangittua reisiselluliittimonttuni, mutta päiväpeittoni sumensi ruudun jokaisessa kuvassa ja minä luovutin. Ei elämä voi olla sellaista, että taistelee päiväpeittoja vastaan.

Minun pyllyssäni ja reisissäni on paljon tavaraa, mistä ottaa kiinni. LÄSKIÄ SAATANA! <3 

Minulta itseltäni kesti melkein 30 vuotta oppia hyväksymään kroppani, vaikka olen aina ollut äärimmäisen hoikka, semmoinen läpipaskoja.

Minä tiedän myös, etten ole ainoa, joka on paininut tai painii edelleen näiden asioiden kanssa. Joskus itsekin kipuilen vartaloni kanssa. Esimerkiksi juuri viime kesänä itkin yhden illan, koska mielestäni vartaloni on niin ruma. Se meni onneksi ohi. Tiesin, että se menee ohi. Tiesin, että minulla on vain huono päivä. 

Tämä kipuilu liittyy myös siihen, että koen välillä, etten ole riittävä. Yleensä miehille, monesti myös moneen muuhunkin asiaan, mutta erityisen isosti asia nousee mieleeni juuri miesten kautta. Minulla on paljon työstettävää vielä tällä saralla, mutta olen tullut pitkälle jo.

Haluaisinkin sanoa teille kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni ja stalkkaajilleni, että sinä et ole yksin näiden asioiden kanssa. 

Sinä olet rakastettava just noin. Sinun kehosi on sinun kulkuneuvosi ja nautinnon lähteesi. Pidä siitä hyvää huolta ja helli sitä. Se on ihan mielettömän upea. Sinä olet ihan mielettömän upea. <3

10 vastausvaihtoehtoa kysymykseen "Miten sä voit olla vielä sinkku?"

Rakas sinkku,

"Miten sä voit olla vielä sinkku?" -kysymys saattaa tuntua hämmentävältä ja siihen voi olla vaikea vastata äkkiseltään mitään. Kysymys esitetään usein kohteliaisuutena, mutta on ilmiselvää, että vastauksesta odotetaan paljastuvan jotakin järkyttävää.

Tässä muutamia valmiita vastausvaihtoehtoja, joista voit napata omasi.

Virke on hyvä aloittaa "En tiedä, ehkä se on se, että..."

1. syön aamupalaksi vihersmoothien, johon laitan kuusi (6) Raimo-pupuni papanaa

2. kissani rupeaa kiroilemaan kovaan ääneen, kun tuon kumppaniehdokkaan luokseni

3. puraisen suuseksin jälkeen miehen terskan irti

4. suoristan öisin salaa kumppaniehdokkaan häpykarvat

5. ulostan vain suuhun

6. nukun vielä vanhempieni vieressä, ja se on jostain syystä kumppaniehdokkaille ongelma, erityisesti silloin, kun harrastamme seksiä

7. en usko klitorikseen

8. menen treffeille muuttoautolla, jossa on kaikki tavarani

9. oon kyllä ihan normaali, mutta aiztsum kraaaputs ajajajajaja mokra mokra MOKRA

10. *viheltää Ukko Nooan peräreiällä*


ja lopettaa "...mutta en tiiä sitten, voi olla joku muukin syy."

Mitä meille masturboiville yksineläjille pitäisi oikein tehdä?

Kaikenmoisia huolia maailmassa.

Minulta kysytään usein haastatteluissa mielipidettä kahteen kaikenmoiseen huoleen. Toinen on se, että suomalaiset masturboivat nykyään enemmän ja harrastavat tutkimuksen mukaan vähemmän muunlaista seksiä. Niin, että mitä pitäisi tehdä? Toinen on se, että sinkkujen määrä kasvaa suurissa kaupungeissa koko ajan ja voi herranjestas, mitä pitäisi tehdä. MITÄ PITÄISI TEHDÄ?!

Minua vähän naurattaa nämä tämmöiset kaikenmoiset huolet. Se voi johtua siitä, että olen osa tätä kasvavaa sinkkujen määrää enkä harrasta minkään muunlaista seksiä kuin sooloseksiä, koska se on ihan sairaan kivaa ja olen siinä ihan älyttömän hyvä ja reipas tyttö ja tiedän täydellisesti, minkälaista hellää kosketusta mahtava pimppini kaipaa, ja myöskin siksi, että olen seitsemän ja puolen vuoden aikana yrittänyt opettaa jo niin montaa miestä tutustumaan pimppiini ja koskemaan siihen hellästi ja tutkailemaan sitä joka puolelta, mutta oppi ei vaan kertakaikkiaan tunnu menevän perille, joten en nyt vaan toistaiseksi jaksa tehdä sitä hommaa, koska minun pitää kunnioittaa pimppiäni ja sen onnellisuutta myöskin.

Minusta on ihanaa, että suomalaiset masturboivat enemmän. HYVÄ ME! Ihan superia! Antakaa palaa! Vihdoinkin negatiivinen kielletyn leima alkaa haalistua tämän asian ympäriltä.

Mitä seksiin tulee, en ymmärrä huolta. On ihan äärimmäisen tärkeää tietää, mistä itse nauttii ja löytää kumppanin/kumppaneiden kanssa yhteinen seksuaalinen rytmi, jotta kaikki voivat hyvin. Se, mikä seksimäärä kenellekin sopii, ei ole mikään mittari.

Seksistä puhutaan nykyään avoimemmin, mikä on myös voinut tuoda näihin kyselyihin rehellisempiä vastauksia. Jos päässä takoo "seksiä pitää harrastaa 2,73 kertaa viikossa", on ihan hirveän kiva vastata lomakkeeseen, että joo joo kyllä meilläkin, vaikka kumppanin värkki on umpeutunut 10 vuotta sitten ja vehje sulautunut reiteen kiinni 80-luvulla. On älyttömän rohkeaa sanoa, että hei meillä sekstaillaan kerran kuukaudessa ja me molemmat ollaan tyytyväisiä siihen. Kokeilkaapa sanoa se jollekin, vaikka panisittekin enemmän. Katsokaa sääliviä reaktioita, punaisia poskia, pöyristyneitä silmiä.

Samanlaisia katseita saa sinkkuna, kun kertoo, ettei ole pannut vuoteen. Ai kauheeta. Jollakin on aina sanansa sanottava toisen ihmisen seksielämästä. Aina. Toisen ihmisen seksielämä on aina ihan perseestä. Joko pannaan liikaa, että kyllä siinä on nyt jotain häikkää, kyllä se kohta loppuu. Tai sitten pannaan liian vähän, että oletteko miettineet eroa, että kyllä se kohta loppuu.

Seksuaalisesti tyytyväinen voi olla niin monella eri tasolla.

Ja sitten me sinkut, joita vaan sikiää lisää kaikissa kaupungeissa. Ai että. Joku sinkkurutto varmaan. Voi että. Mitä meille pitäisi tehdä? Huh huh.

Minä haluan sanoa sen verran, että saattaa olla mahdollista, että sinkkuihminenkin on onnellinen. Saattaa olla. Ehkä. Onnellinen. Onnellinen nukahtaessaan tahmainen käsi sängyn reunan ulkopuolella roikkuen, kun ei ole jaksanut omien iltahellyyksien jälkeen enää nousta pesemään sitä.

En tiiä sitten. Onhan se huolestuttavaa. Se semmoinen. Mahdollisuus siihen, että on onnellinen itsekseen. En tiiä. Huh huh. Rankkaa.

Terveisiä Nykytreffeiltä - olen täällä livebloggaamassa!

 Moi ja terveisiä täältä EMMAsta Nykytreffeiltä! APUA!

Olen täällä siis livebloggaamassa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kirjoitan blogialustaani tekstiä, joka heijastetaan reaaliajassa isolle valkokankaalle.

(Tähän yksi jumalauta. Jännittää niin helvetisti! Jengi tuijottaa, mutta onneksi on viiniä, jonka kaadoin jo pöydälle. Huomaan myös, että ajatukset harhailee koko ajan kaikkialle ja ihmiset harhailee kaikkialle ja kaikki harhailee kaikkialle, mutta kivaa on!)

EMMAssa on siis tällä hetkellä semmoinen näyttely, jonka nimi on Kosketus. Noh. Minä - vanha kunnon heinolalainen runkkari - luulin, että niitä taideteoksia saa räpeltää, olin jo sormi ojossa menossa tökkimään semmoista kaunista timanttihässäkkää. Mutta ei. Ei saa koskea. Henriikka ei. (kuva lavastettu)



Mutta siis täällä on juuri nyt treffitapahtuma: Sinkut ovat valinneet yhden taideteoksen, jonka äärelle he menevät juttelemaan jonkun kivan tyypin kanssa. Sitten seuraavaksi etsitään uusi tyyppi, joka on kiinnostunut eri taideteoksesta ja höpötellään tämän kanssa. Samalla juodaan viiniä ja skumppaa, ja kaikilla on kivaa.

Näen täältä pallotuolistani koko ajan kohtaamisia. Tyypit ovat löytäneet uutta juttuseuraa. Ihan mieletöntä!



Toivoisin ihan hirveästi vastaavanlaisia tapahtumia lisää. Ihmiset, jotka toivovat elämäänsä uusia tuulia, kaipaavat tämänlaisia kohtaamisia.

Ja sitä kosketusta, josta tämä näyttelykin kertoo. Nimittäin jos jotain puuttuu sinkkuihmisen elämästä, se on läheisyys. Sitä ilman elää kyllä erinomaisesti ja onnellisesti, mutta siinä vaiheessa, kun joku oikeasti rutistaa ja halaa, saattaa kroppa joutua jonkunlaiseen shokkireaktioon, että mitä helvettiä, voiko tämä tuntua näin hyvältä.

Yksi näyttelyn teemoista on Ihminen ja valta. Valtahan näkyy kaikkialla koko ajan, jokaisessa kohtaamisessa on toisella enemmän valtaa kuin toisella. Sinkkuihmisenä olen törmännyt eräänlaiseen vallankäytön muotoon, joka liittyy juuri treffailuun ja uusien ihmisten tapaamiseen.

Tämä näkyy käytännössä siis niin, että toinen ei vastaa viesteihin, katoaa tai ei sano suoraan, ettei ole kiinnostunut. Tyyppi siis roikuttaa toista elämässään mukana vähän niin kuin vararakkautena tai varapanona, vaikkei halua tutustua tähän paremmin. Tällainen käytös taas aiheuttaa yleensä vastapuolelle - siis hänelle, joka jää epätietoisuuden tilaan - todella paskan olon. (Olen kirjoittanut aiheesta blogauksen ja myös ehkä saatoin kirjoittaa saman jutun kirjaani, mutta en muista, koska en ole lukenut sitä.)

Nyt minulla on enää 10 minuuttia aikaa, sitten homma on ohi ja julkaisen tämän blogitekstin. Eikäkö julkaisen tämän nyt.

On ollut ihan huippukokemus, jengi on uskaltanut tulla juttelemaan ihan taukoamatta melkein. Se tuntuu tosi kivalta. <3

KIITOS!


Miten voi löytää sen oikean?

(Nostan tämän vuoden vanhan tekstin tähän, koska aihe tuntuu olevan aina ajankohtainen.)

Minulta on kysytty monta kertaa, miksen ole Tinderissä. On kysytty, etsinkö oikeasti miestä. Haluaisinko jotain sutinaa?

Vastaan näihin kysymyksiin nyt tässä yhdellä kertaa. Kaikki on muuttunut viimeisten kahden vuoden aikana paljon. Tai minä olen muuttunut.

En etsi miestä. Toivoisin rakkautta elämääni, mutta en etsi.

Seksiäkin olisi kiva saada, mutta sitä varsinkaan en etsi. Enää. Olen kokeillut jo fuckbuddya ja suckbuddya ja ties mitä, mutta niistä en saa mitään itselleni. Harvoin edes orgasmia.

Tinderin kertakäyttökulttuurista en pitänyt. Ihmiset ovat rakastuneet ilman kyseistä sovellustakin, joten en kanna huolta siitä. Kaikki muutkin asiat ovat elämässäni järjestyneet, niin miksei myös rakkaus. Siihen vaan menee aikaa, ja kuten Dalai Lamakin jo aikoinaan sanoi:

"Hyvää kannattaa odottaa, paitsi jos joutuu odottamaan ulkona pakkasessa, niin sitten kannattaa mennä sisälle ja keksiä jotain muuta tekemistä, esimerkiksi voi syödä suklaata ja kääriytyä vilttiin ja tekstata ihanalle ystävälle ja avautua siitä, miten taas tuli seistyä ulkona, koska ei sovi toista odotuttaa pakkasessa, joten voipi olla, että silloin on odottanutkin väärää ihmistä tai jotain." - Dalai Lama -

Toki moni kaverini on löytänyt Tinderistä kumppanin, ja se on superihanaa. Enkä minäkään tiedä, haluanko vielä joku päivä sittenkin katsella miesten kuvia sieltä. Tällä hetkellä en jaksa. Haluan tehdä muita asioita kuin etsiä miestä. Börnis on muuttanut paljon suhtautumistani tähän "etsimiseen". Haluan pitää huolta itsestäni ja etsimisestä minulle tulee lopulta vain yksinäisempi olo. Unohdan siinä samalla nauttia elämästäni ja siitä, miten hyvin minulla on kaikki asiat. Olen terve ja minulla on rakkaita ihmisiä niin paljon elämässäni, etteivät käteni ylttäisi mitenkään halaamaan heitä kaikkia samanaikaisesti.

Se, etten ole Tinderissä, tuo kehooni semmoisen tunteen, että nyt jään paitsi jostain. Että siellä se mies odottelee minua. Sipaisee kohta jonkun toisen naisen sydäntä ja sinne meni sekin. Mutta minä en luota siihen tunteeseen, että se kertoisi jotain tulevaisuudestani. Se enemmänkin kertoo omista peloistani kuin mistään muusta.

Minusta ihanasti sanoi Ensitreffit Alttarilla -ohjelmassa se pappismies, että ei ehkä ole olemassa "sitä oikeaa" vaan ennemminkin "paras mahdollinen". Ihanasti sanottu. Todella. Se muistuttaa ihmisten epätäydellisyydestä ja piirteistä, jotka myös välillä ottaa päähän. Eikä sitä sovi sinkkuna unohtaa, että toinen vituttaa aina välillä. Siitä tulee helposti semmoinen ajatus, että ei ole oikea tämä, kun nyt vituttaa niin paljon. Mutta voi olla paras mahdollinen vitutus. Joku toinen voisi vituttaa vielä enemmän.

Jos olisi helppoa laskea irti ja antaa elämän viedä, me kaikki tekisimme sen heti ja olisimme helpottuneita. Mutta kun se ei ole helppoa. Sitä pitää harjoitella joka päivä. Pitää muistaa pitää haaveista kiinni, mutta sillä tavalla kevyesti, ettei vahingossa yritä pakottaa niitä. Ne eivät pidä pakotuksesta. Ne lakkaavat olemasta, kun niitä pakottaa. Ne muuttuvat synkiksi ja ahdistaviksi, jos niille on kovakourainen.

En minä tiedä, mitä elämässäni tapahtuu. En tiedä edes, olenko niin onnekas, että saan nähdä huomisen. Kaikkea voi sattua. Mutta sen tiedän, että kun olen laskenut irti rakkauden etsimisestä, olen voinut paremmin. Olen harjoitellut irtilaskemista neljä vuotta ennen kuin se jotenkin alkoi onnistua. Lasken siitä edelleenkin irti joka päivä uudestaan ja uudestaan. Ja vaikka olisin rakastunut, laskisin silti irti siitä, sillä toista ihmistä ei voi kontrolloida - pitää luottaa, että hän silti palaa.

Niin, miten voi löytää sen oikean? Heitän tähän loppuun nyt hirveän kliseisen paskan, mutta se on vaan niin totta. Peilistä. Peilistä sen voi löytää.

Ikäero kumppaneiden välillä

Voisitko kirjoittaa pohdintaasi aiheesta ikäero potentiaalisten kumppanien välillä? Kuinka paljon nuorempaa voi lähestyä romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä ennen kuin se muuttuu creepyksi?

Voisin!

Haluaisin painottaa tässä kahta asiaa. Toinen on laki ja toinen creepiys.

Laki
Katso netistä, mitä laki sanoo suojaikärajasta.

Creepiys

Kenen mielestä creepiksi?

Naapureiden mielestä? Kavereiden? Sukulaisten? Sen, ketä lähestytään? Sinun mielestäsi?

Jos vastasit jonkun kolmesta ensimmäisestä vaihtoehdosta, voin sanoa, että siinä on kohtuullisen painava taakka kannettavaksi, jos lähtee miellyttämään muita asioissa, jotka koskevat omaa hyvinvointia.

Jos vastasit neljännen vaihtoehdon, kysy häneltä. Minä eikä kukaan muukaan voi sanoa sitä, mikä on kenenkin mielestä creepiä. Creepiys on subjektiivinen kokemus. Yhdet meistä tykkäävät oman ikäisistä tyypeistä, toiset nuoremmista, kolmannet vanhemmista, neljännet eivät ole muodostaneet vielä mielipidettään, viidennet haluavat kokeilla ensin tietääkseen mielipiteensä, kuudennet eivät halua kokeilla, seitsemännet tuomitsevat sinut, kahdeksannet koko sukupuolen, jota edustat, yhdeksännet tuntevat olonsa imarrelluiksi ja kymmenennet unohtivat jo, mitä tässä listaillaan.

Jos vastasit viimeisen kohdan, annan tehtäväksesi kirjoittaa aiheesta omaan päiväkirjaasi 10 sivun mittaisen esseen. Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia. Täten päiväkirjasi sivuilta alkaa pikku hiljaa hahmottua oikea vastaus. Jos ei vielä tänään, niin aivan varmasti joku päivä, kun jatkat sinnikkäästi kirjoittelua.

The End.

(Ps. Haluaisin myös painottaa, että lähestyminen ei ole usein niinkään se ongelma vaan se, miten lähestytään. Esimerkiksi alastonkuvien lähettäminen tuntemattomille on usein pikkuisen liikaa. Mutta tämä toki pätee kaikenlaiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa eikä ole siis ikäeroon sidoksissa. Aivan kuten sekin, että jos vastausta ei tule tai saa pakit, pitää siirtyä nöyrästi sivuun.)

Ei stressiä treffivaatetuksesta ystävät!

Muistan, kun vielä joskus viisi vuotta sitten pukeuduin niille yksille treffeille, joilla kävin, oikein todella ylisiististi. Pistin meikkiä enemmän kuin normaalisti ja ajelin kaikki ylimääräiset karvat pois, jopa naapurin lammaskoirasta. 

Olin niin sanotusti melkein valmis kävelemään suoraan alttarille asti tällingeissäni, vain valkoinen mekko puuttui.

Se oli niitä aikoja, kun olin ihan kauhean epävarma kaikesta ja yritin luoda itsestäni illuusioon eli havaintoharhan, mikä on tietysti aina varma taktiikka saavuttaa terve ihmissuhde.

Nykyään, kun käyn treffeillä sen kerran tai kaksi vuodessa (olen kohtalaisen hidas näissä jutuissa, kun jokaisesta ihmisestä tuntuu jäävän jälki aika pitkäksi aikaa), en mieti, mitä laitan päälle vaan pukeudun niin kuin näkisin kaveria. Meikkaan korkeintaan ripsivärin verran, jos sitäkään, niin kuin normaalistikin. Tämä tietysti johtuu myös siitä, että en tee treffeillä yleensäkään mitään sellaista, mikä vaatisi juhla-asuja.

MUTTA!

Minusta on kiva pukeutua nätisti, kun on semmoinen sopiva tilaisuus. JA NYT MINULLA ON! 



Saan lainata tätä ihanaa Ivana Helsingin mekkoa viikon päästä perjantaina Nykytreffit-tapahtumassa EMMAssa, jossa olen livebloggaamassa. KUIN SIISTIÄ! 

Eikä siinä kaikki. Tapahtumassa on Ivanan vaatelainaamo eli kaikki treffailijat voivat vetää Ivanaa ylleen tai alleen, ja ostellakin vaatteita!


Minä en juurikaan koskaan shoppaile enkä käy vaatekaupoissa, mutta tämä mekko minun on ehkä pakko ostaa. Se on niin kiva!

 Nähdään viikon päästä! :)

3 seksitoivetta

Olipa kerran 32-vuotias iloinen prinsessa nimeltä Herniikka.

Eräänä päivänä hän käveli sisään Heinolan antikvariaattiin, jossa hän nuorena teininä kävi pällistelemässä nahkeasivuisia pornolehtiä ja ottamassa niistä oppia alastomista ihmiskehoista, seksistä ja seksuaalisuudesta. Astuessaan tuohon samaan kauppaan, Herniikka tunsi, miten aika lakkasi olemasta, ja hän löysi ne samaiset pornolehdet samalta hyllyltä uudestaan.

Herniikka otti yhden lehden käteensä rohkeasti ja itsevarmasti, mitä hän ei silloin nuorena tietenkään uskaltanut tehdä, ja avasi keskiaukeaman. Hän silitteli hennosti lehdessä olevan kauniin nuoren naisen poskea, sillä nainen näytti istuvan epämukavassa asennossa esittelemässä vulvaansa.

Herniikka rapsutti naisen sisäreideltä jotain kuivunutta kokkaretta pois, kun yhtäkkiä tämän jalkovälistä pöllähti ulos savuinen olento, joka sanoi: "Moi Herniikka! Kiva nähdä sinua täällä taas katselemassa minua! Minä olen Vulvan Henki. Saat 3 seksitoivetta ja minä toteutan ne. Ole hyvä Herniikka, anna mennä."

"Kiitos, ihana Vulvan Henki", Herniikka vastasi hänelle.

"No ensinnäkin toivon, että minulla olisi vuoden ajan penis tästä päivästä alkaen", Herniikka sanoi heti ensimmäisenä miettimättä ollenkaan sitä, että oli juuri menettänyt yhden toiveen. Mutta kun hän tunsi vehkeen hameensa alla puuvillaisissa legginseissään, hän oli onnellinen ja mietti, että onneksi hänellä on vain mielikuvituspoikaystävä, koska todelliselle tämä voisi olla liikaa.

"Mitä seuraavaksi? Sinulla on vain 10 sekuntia aikaa toivoa seuraavaa", Vulvan Henki sanoi tomerana, koska häntä palelsi täällä kylmässä maailmassa, ja hän halusi painua takaisin vittuun, koska siellä on vitun lämmintä.

"Voi apua niin pian! Toivon, että aikuiset oppivat sanoittamaan maailmasta kauniimman", Herniikka melkein huusi.

"Nyt en ymmärrä tätä", Vulvan Henki kommentoi häpykarvat kurtussa, ja Herniikka sai lisäaikaa.

"Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aikuiset eivät sanoisi pojalle pahoja vähätteleviä sanoja, kun tämä haluaa laittaa mekon päälle tai mennä balettiin. Aikuiset eivät sanoisi tytölle pahoja vähätteleviä sanoja, kun tämä haluaa leikkiä autoilla tai pelata jääkiekkoa. Aikuiset sanoisivat lapsille, jotka ovat ihastuneita, että heillä voi olla tyttö- tai poikaystävä ja voi olla montakin yhtä aikaa, jos kaikki tietävät toisistaan. Se tarkoittaa, että aikuiset..."

"Kyllä kyllä kyllä, minä tajuan nyt", Vulvan Henki sanoi ja heilautti taikasauvaansa, ja Herniikka tunsi rakkauden lämmön valuvan alas taivaalta ja saavan hänet ihan häkellyksiin.

"Ja seuraavaksi toivon..." Herniikka aloitti ja painoi keskiaukeman tyttöä vasten rintaansa miettien samalla kuumeisesti, mihin hän käyttää viimeisen toiveensa.

"Kaksi sekuntia", Vulvan Henki päätti äkkiä, ja Herniikka ei ehtinyt huutaa muuta kuin "pillu".

"Siis mitä?" Henki tuohtui, koska hänellä ei ollut koko päivää aikaa Herniikan pillutteluihin.

Herniikka oli niin paniikissa, ettei kertakaikkisesti sentään tiennyt mitä sanoa, ja Vulvan Henki alkoi valua kohti keskiaukemaa. Silloin Herniikka katsoi keskiaukeaman nuoren tytön kaunista punaisena kimmeltävää vulvaa ja mokelsi äkkiä jotain.

"Pillun kuvia", hän vastasi nopeasti, että saisi toivottua edes jotain hyvää ennen kuin kolmas toive valuisi takaisin Vulvan Hengen mukana kohti kotipesää. "Pillun kuvia nuorten kirjoihin."

"Siellähän on jo, tätä on toivottu jo iät ja ajat sitten", Henki vastasi ja katsoi Herniikkaa pöyristyneenä tämän tietämättömyydestä.

"Ei ei ei. Ei mitään karjalanpiirakoita ja Minni Hiiren vaginan kuvia. Kun minä tarkoitan, että ihan oikean vulvan näköisiä kuvia. Vaikka piirrettyinä. Ja seksiasentoja ja erektiomunia myös. Ne kaikki kuuluvat pillu-kategoriaan nykypäivänä", Herniikka huijasi vanhaa Henkeä ja jatkoi määrätietoisesti.

"Itse asiassa nykypäivänä 'pillu' tarkoittaa rehellistä seksikuvakirjaa nuorille, mutta tätä kirjaa ei ole vielä tehty, joten sen takia sinäkään et tiennyt siitä. Ja lisäksi siellä seksikuvakirjassa on semmoinen Dear Eki kysymys- ja vastaus-palsta", Herniikka lauleli viehkosti Hengelle.

"Aha selvä, wot evö", Vulvan Henki sanoi ja taikoi kaikkiin kouluihin ja koteihin tämän kirjan, ja katosi nopeasti takaisin keskiaukeamalle.

"Mitä tapahtui?" prinsessa-Herniikka mietti järkyttyneenä ääneen, kun hän käveli ulos antikvariaatista muniaan raapien.

Ja niin maailma alkoi muuttua pikku hiljaa hyväksyvämmäksi, porno alkoi väistyä opetusmateriaalin roolistaan, ja Herniikka ripusti jäykkään penikseensä melkein joka aamu yöpaitansa vuoden ajan.

Sen pituinen se.

Mielikuvituspoikaystävää voi myös kuunnella

Moi!

Minun kirjaani voi myös kuunnella äänellä, jonka kuulen! Minäkin vahingossa vähän jouduin tämän äänen pieksemäksi, mutta olen vielä toistaiseksi hengissä. Sinusta en voi tietenkään mennä takuuseen eli ihan omalla vastuulla sitten.


Esimerkiksi BookBeatissa pääsette kuuntelemaan Mielikuvituspoikaystävää: tässä linkki. Linkin kautta saatte kuukauden ilmaiseksi, vaikka siinä ensin lukeekin, että kaksi viikkoa, mutta klikkailkaa vaan etiäpäin, niin kyllä se siitä sitten järjestyy. Alennuskoodi on siis "kuminyrkki" (sain itse valita sen. <3 ), jos menette rekisteröitymään siitä BookBeatin etusivulta.

Moikka!

Kannen kuva: Riikka Kantinkoski