Ikäero kumppaneiden välillä

Voisitko kirjoittaa pohdintaasi aiheesta ikäero potentiaalisten kumppanien välillä? Kuinka paljon nuorempaa voi lähestyä romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä ennen kuin se muuttuu creepyksi?

Voisin!

Haluaisin painottaa tässä kahta asiaa. Toinen on laki ja toinen creepiys.

Laki
Katso netistä, mitä laki sanoo suojaikärajasta.

Creepiys

Kenen mielestä creepiksi?

Naapureiden mielestä? Kavereiden? Sukulaisten? Sen, ketä lähestytään? Sinun mielestäsi?

Jos vastasit jonkun kolmesta ensimmäisestä vaihtoehdosta, voin sanoa, että siinä on kohtuullisen painava taakka kannettavaksi, jos lähtee miellyttämään muita asioissa, jotka koskevat omaa hyvinvointia.

Jos vastasit neljännen vaihtoehdon, kysy häneltä. Minä eikä kukaan muukaan voi sanoa sitä, mikä on kenenkin mielestä creepiä. Creepiys on subjektiivinen kokemus. Yhdet meistä tykkäävät oman ikäisistä tyypeistä, toiset nuoremmista, kolmannet vanhemmista, neljännet eivät ole muodostaneet vielä mielipidettään, viidennet haluavat kokeilla ensin tietääkseen mielipiteensä, kuudennet eivät halua kokeilla, seitsemännet tuomitsevat sinut, kahdeksannet koko sukupuolen, jota edustat, yhdeksännet tuntevat olonsa imarrelluiksi ja kymmenennet unohtivat jo, mitä tässä listaillaan.

Jos vastasit viimeisen kohdan, annan tehtäväksesi kirjoittaa aiheesta omaan päiväkirjaasi 10 sivun mittaisen esseen. Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia. Täten päiväkirjasi sivuilta alkaa pikku hiljaa hahmottua oikea vastaus. Jos ei vielä tänään, niin aivan varmasti joku päivä, kun jatkat sinnikkäästi kirjoittelua.

The End.

(Ps. Haluaisin myös painottaa, että lähestyminen ei ole usein niinkään se ongelma vaan se, miten lähestytään. Esimerkiksi alastonkuvien lähettäminen tuntemattomille on usein pikkuisen liikaa. Mutta tämä toki pätee kaikenlaiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa eikä ole siis ikäeroon sidoksissa. Aivan kuten sekin, että jos vastausta ei tule tai saa pakit, pitää siirtyä nöyrästi sivuun.)

Ei stressiä treffivaatetuksesta ystävät!

Muistan, kun vielä joskus viisi vuotta sitten pukeuduin niille yksille treffeille, joilla kävin, oikein todella ylisiististi. Pistin meikkiä enemmän kuin normaalisti ja ajelin kaikki ylimääräiset karvat pois, jopa naapurin lammaskoirasta. 

Olin niin sanotusti melkein valmis kävelemään suoraan alttarille asti tällingeissäni, vain valkoinen mekko puuttui.

Se oli niitä aikoja, kun olin ihan kauhean epävarma kaikesta ja yritin luoda itsestäni illuusioon eli havaintoharhan, mikä on tietysti aina varma taktiikka saavuttaa terve ihmissuhde.

Nykyään, kun käyn treffeillä sen kerran tai kaksi vuodessa (olen kohtalaisen hidas näissä jutuissa, kun jokaisesta ihmisestä tuntuu jäävän jälki aika pitkäksi aikaa), en mieti, mitä laitan päälle vaan pukeudun niin kuin näkisin kaveria. Meikkaan korkeintaan ripsivärin verran, jos sitäkään, niin kuin normaalistikin. Tämä tietysti johtuu myös siitä, että en tee treffeillä yleensäkään mitään sellaista, mikä vaatisi juhla-asuja.

MUTTA!

Minusta on kiva pukeutua nätisti, kun on semmoinen sopiva tilaisuus. JA NYT MINULLA ON! 



Saan lainata tätä ihanaa Ivana Helsingin mekkoa viikon päästä perjantaina Nykytreffit-tapahtumassa EMMAssa, jossa olen livebloggaamassa. KUIN SIISTIÄ! 

Eikä siinä kaikki. Tapahtumassa on Ivanan vaatelainaamo eli kaikki treffailijat voivat vetää Ivanaa ylleen tai alleen, ja ostellakin vaatteita!


Minä en juurikaan koskaan shoppaile enkä käy vaatekaupoissa, mutta tämä mekko minun on ehkä pakko ostaa. Se on niin kiva!

 Nähdään viikon päästä! :)

3 seksitoivetta

Olipa kerran 32-vuotias iloinen prinsessa nimeltä Herniikka.

Eräänä päivänä hän käveli sisään Heinolan antikvariaattiin, jossa hän nuorena teininä kävi pällistelemässä nahkeasivuisia pornolehtiä ja ottamassa niistä oppia alastomista ihmiskehoista, seksistä ja seksuaalisuudesta. Astuessaan tuohon samaan kauppaan, Herniikka tunsi, miten aika lakkasi olemasta, ja hän löysi ne samaiset pornolehdet samalta hyllyltä uudestaan.

Herniikka otti yhden lehden käteensä rohkeasti ja itsevarmasti, mitä hän ei silloin nuorena tietenkään uskaltanut tehdä, ja avasi keskiaukeaman. Hän silitteli hennosti lehdessä olevan kauniin nuoren naisen poskea, sillä nainen näytti istuvan epämukavassa asennossa esittelemässä vulvaansa.

Herniikka rapsutti naisen sisäreideltä jotain kuivunutta kokkaretta pois, kun yhtäkkiä tämän jalkovälistä pöllähti ulos savuinen olento, joka sanoi: "Moi Herniikka! Kiva nähdä sinua täällä taas katselemassa minua! Minä olen Vulvan Henki. Saat 3 seksitoivetta ja minä toteutan ne. Ole hyvä Herniikka, anna mennä."

"Kiitos, ihana Vulvan Henki", Herniikka vastasi hänelle.

"No ensinnäkin toivon, että minulla olisi vuoden ajan penis tästä päivästä alkaen", Herniikka sanoi heti ensimmäisenä miettimättä ollenkaan sitä, että oli juuri menettänyt yhden toiveen. Mutta kun hän tunsi vehkeen hameensa alla puuvillaisissa legginseissään, hän oli onnellinen ja mietti, että onneksi hänellä on vain mielikuvituspoikaystävä, koska todelliselle tämä voisi olla liikaa.

"Mitä seuraavaksi? Sinulla on vain 10 sekuntia aikaa toivoa seuraavaa", Vulvan Henki sanoi tomerana, koska häntä palelsi täällä kylmässä maailmassa, ja hän halusi painua takaisin vittuun, koska siellä on vitun lämmintä.

"Voi apua niin pian! Toivon, että aikuiset oppivat sanoittamaan maailmasta kauniimman", Herniikka melkein huusi.

"Nyt en ymmärrä tätä", Vulvan Henki kommentoi häpykarvat kurtussa, ja Herniikka sai lisäaikaa.

"Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aikuiset eivät sanoisi pojalle pahoja vähätteleviä sanoja, kun tämä haluaa laittaa mekon päälle tai mennä balettiin. Aikuiset eivät sanoisi tytölle pahoja vähätteleviä sanoja, kun tämä haluaa leikkiä autoilla tai pelata jääkiekkoa. Aikuiset sanoisivat lapsille, jotka ovat ihastuneita, että heillä voi olla tyttö- tai poikaystävä ja voi olla montakin yhtä aikaa, jos kaikki tietävät toisistaan. Se tarkoittaa, että aikuiset..."

"Kyllä kyllä kyllä, minä tajuan nyt", Vulvan Henki sanoi ja heilautti taikasauvaansa, ja Herniikka tunsi rakkauden lämmön valuvan alas taivaalta ja saavan hänet ihan häkellyksiin.

"Ja seuraavaksi toivon..." Herniikka aloitti ja painoi keskiaukeman tyttöä vasten rintaansa miettien samalla kuumeisesti, mihin hän käyttää viimeisen toiveensa.

"Kaksi sekuntia", Vulvan Henki päätti äkkiä, ja Herniikka ei ehtinyt huutaa muuta kuin "pillu".

"Siis mitä?" Henki tuohtui, koska hänellä ei ollut koko päivää aikaa Herniikan pillutteluihin.

Herniikka oli niin paniikissa, ettei kertakaikkisesti sentään tiennyt mitä sanoa, ja Vulvan Henki alkoi valua kohti keskiaukemaa. Silloin Herniikka katsoi keskiaukeaman nuoren tytön kaunista punaisena kimmeltävää vulvaa ja mokelsi äkkiä jotain.

"Pillun kuvia", hän vastasi nopeasti, että saisi toivottua edes jotain hyvää ennen kuin kolmas toive valuisi takaisin Vulvan Hengen mukana kohti kotipesää. "Pillun kuvia nuorten kirjoihin."

"Siellähän on jo, tätä on toivottu jo iät ja ajat sitten", Henki vastasi ja katsoi Herniikkaa pöyristyneenä tämän tietämättömyydestä.

"Ei ei ei. Ei mitään karjalanpiirakoita ja Minni Hiiren vaginan kuvia. Kun minä tarkoitan, että ihan oikean vulvan näköisiä kuvia. Vaikka piirrettyinä. Ja seksiasentoja ja erektiomunia myös. Ne kaikki kuuluvat pillu-kategoriaan nykypäivänä", Herniikka huijasi vanhaa Henkeä ja jatkoi määrätietoisesti.

"Itse asiassa nykypäivänä 'pillu' tarkoittaa rehellistä seksikuvakirjaa nuorille, mutta tätä kirjaa ei ole vielä tehty, joten sen takia sinäkään et tiennyt siitä. Ja lisäksi siellä seksikuvakirjassa on semmoinen Dear Eki kysymys- ja vastaus-palsta", Herniikka lauleli viehkosti Hengelle.

"Aha selvä, wot evö", Vulvan Henki sanoi ja taikoi kaikkiin kouluihin ja koteihin tämän kirjan, ja katosi nopeasti takaisin keskiaukeamalle.

"Mitä tapahtui?" prinsessa-Herniikka mietti järkyttyneenä ääneen, kun hän käveli ulos antikvariaatista muniaan raapien.

Ja niin maailma alkoi muuttua pikku hiljaa hyväksyvämmäksi, porno alkoi väistyä opetusmateriaalin roolistaan, ja Herniikka ripusti jäykkään penikseensä melkein joka aamu yöpaitansa vuoden ajan.

Sen pituinen se.

Mielikuvituspoikaystävää voi myös kuunnella

Moi!

Minun kirjaani voi myös kuunnella äänellä, jonka kuulen! Minäkin vahingossa vähän jouduin tämän äänen pieksemäksi, mutta olen vielä toistaiseksi hengissä. Sinusta en voi tietenkään mennä takuuseen eli ihan omalla vastuulla sitten.


Esimerkiksi BookBeatissa pääsette kuuntelemaan Mielikuvituspoikaystävää: tässä linkki. Linkin kautta saatte kuukauden ilmaiseksi, vaikka siinä ensin lukeekin, että kaksi viikkoa, mutta klikkailkaa vaan etiäpäin, niin kyllä se siitä sitten järjestyy. Alennuskoodi on siis "kuminyrkki" (sain itse valita sen. <3 ), jos menette rekisteröitymään siitä BookBeatin etusivulta.

Moikka!

Minä olen taas ihastunut!

EIKÄ! APUA! MITÄ?!

No minäpä kerron vähän.

Muistatteko, kun jo melkein pari vuotta sitten rakastuin kiipeilyyn? Yritin kovasti olla liikaa hehkuttamatta sitä täällä, koska muualla puhuin aiheesta taukoamatta - jopa kun istuin yksin vessanpöntöllä kakanvääntöhommissa. No ei vaan. En koskaan istu yksin niissä hommissa, koska koirani seisovat aina vastapäätä ja tuijottavat minua.

Kun löysin kiipeilyn, koin voimakkaita rakkaudenväristyksiä kehossani. Leijuin ilmassa ja puhuin vaan niistä kivesten mallisista otteista siellä Salmisaaren kiipeilyareenalla.

Rakasta kiipeilyä vieläkin yhtä paljon, mutta eri tavalla - sillä tavalla maltillisesti ja lempeästi ja joskus vähän liian intohimoisesti ilmeisesti, koska sormeni meinaavat tippua pois, kun ne eivät kestä enää.

Nyt minulla on uusi ihastus.

Se on ollut minulla jo jonkin aikaa, mutta nyt se vaan vahvistuu ja kasvaa vähän sillä tavalla kuin ystävyys muuttuu romanttisesti rakkaudeksi.

Se uusi juttu on.... DUM DUM DUM...

Minun kouluni! Seksuaalineuvojan opinnot! Meillä on niin huikeita luentoja ja luennoitsijoita ja ohjaajia ja opiskelijoita, että pääni meinaa räjähdellä. Tänäänkin, kun aivastin, niin jotain aivonpalasia sieltä lenteli ulos. Hihaan lenteli ja siinä vieläkin vähän kimmeltää. (minulla on varmaan kauniit aivot, veikkaan)

Tämmöiset asiat elämässä ovat hirmu tärkeitä. Semmoiset, että on omia juttuja, joista nauttii, ja voi sitä kautta kokea ihastumista, innostusta ja rakkautta.

Puolitoista vuotta sitten opettelin elämään arkea uudestaan börniksen eli burn outin jälkeen, ja nyt
olen julkaissut kirjan (mitä en IKINÄ olisi uskonut, jos joku olisi sen minulle ennustanut, vaan olisin raapinut kynsillä liitutaulua sellaisen ihmisen seurassa ja katsonut häntä pahasti silmiin), kirjastani on otettu viides painos, se oli kesällä kolmanneksi luetuin koko Suomessa ja elokuussakin vielä viidenneksi luetuin, ja nyt minä käyn tätä koulua, ja olen antanut häpykarvanikin kasvaa talvea varten ja myös siksi, että päätin kokeilla, miltä tuntuukaan, kun minulla on oma pikku eteismatto.

Elämä on kyllä aikamoinen seikkailu.

Mutta seikkailuun kuuluukin juuri se, että välillä tullaan rinnettä alas niin, että tyrät rytkyy ja peräpukamat paukkuu, ja välillä ihaillaan maisemia, istutaan retkituolissa ja juodaan kuksasta kahvia.

~ (<------ häpykarva)

Mistä tunnistaa, että yrittää väkisin?

Veikkaisin, että joka ikinen sinkkuihminen tietää, miten vaikeaa on tavata sellaista ihmistä, jonka kanssa ajatusmaailma mätsää ja vetovoima napanöyhtäisten killikkamahojen välillä on yhtä vahva kuin jeesusteippi.

Eikä sekään vielä riitä, että tapaa jonkun kivan, sillä sen lisäksi molempien pitää olla samassa paikassa. Tällä tarkoitan, että henkisessä paikassa. Esimerkiksi, jos itse on käynyt vaikeita aikoja läpi, ja toinen vasta on aloittamassa oman selviytymisoppaan otsikon keksimistä, saattaa vastaan tulla pieniä kommunikointiongelmia.

Homma voi mennä helposti väkisinyrittämiseksi. Väkisinyrittämisen tunnistaa siitä, että molemmilla on enemmän paha olo kuin hyvä.

Väkisinyrittämisen tunnistaa siitä, että toisesta ei tule perheenjäsentä.

Hänestä ei tule sellaista ihmistä, jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos on oikeasti hätä. Hänestä ei tule sellaista ihmistä, joka seisoo eturivissä miekka ojossa puolustamassa, kun joku kohtelee väärin. Hänestä ei tule sellaista, joka tietää persoonasi ja temperamenttisi, ja on silti puolustamassa sinua. Miekka ojossa. Eturivissä.

Hänestä ei tule sellaista, joka kannustaa, tsemppaa ja rohkaisee sinua, kun et ole varma, pystytkö. Hänestä ei tule sellaista, joka vittuilee rakkaudella.

Hänestä ei tule perheenjäsentä*.




* Perheenjäsen = ihminen, johon voi luottaa (assosioituu puheessa usein verisukulaisuuteen, mutta käsittää paljon laajemmin elämän kaikki tärkeät henkilöt)

Miksi sinkkuus ja treffikulttuuri eivät tunnu kohtaavan?

Minulta kysytään poikkeuksetta aina haastatteluissa Tinderistä ja treffailusta nykypäivänä.

Minusta on hyvä, että on olemassa sellaisia applikaatioita kuin Tinder, sillä ei ole oikeaa tai väärää tapaa kohdata uusia ihmisiä. (Paitsi kidnappaus. Kidnappaus on väärä tapa.)

On hyvä kuitenkin muistaa, että esimerkiksi juuri Tinderin kuvakollaasi luo illuusioon siitä, että rakastuminen tai pariutuminen/kolmiutuminen/neliytyminen jne. on helpompaa.

Se ei ole helpompaa. Treffeille pääseminen on helpompaa - ei rakastuminen.

Tämä siitä syystä että.

Kuvittele itsesi yläasteelle. Siellä oli joku kiva, jota katselit. Aina välitunnilla tuijottelit ja punastelit, kun se huomasi. Se oli niin söpö.

Kuvittele sitten, että sen ihana kotialbumista otetaan viisi valokuvaa ja laitetaan ne samaan pinoon tuhannen muun ihmisen valokuvan kanssa. Sinne sekoitetaan. Shlap shalp shalp (sekoitusääniä).

Noin.

Nyt mieti, ettet tunnekaan sitä ihanaa tyyppiä. Sitten sinulle annetaan käteen tuhannen ja viiden valokuvan pino, ja sinun kuuluu valita sieltä se, kehen voisit ihastua.

Osuisiko valinta siihen ihanaan, jota katselit välitunnilla? Tuskin. Tsägällä ehkä.

Tämä mielikuvaharjoitus ei tietenkään tarkoita, etteikö valokuvista voisi löytyä joku toinen kiva tyyppi. Ja lisäksi tässä puhutaan tunnemylläkän keskellä elävistä teinistä, jotka eivät muutenkaan ymmärrä itsestään tai mistään muustakaan juuri mitään. Mutta toisaalta - kuinka moni meistä aikuisistakaan lopulta ymmärtää?

Tinder on hyvä olla olemassa, mutta siihen ei kannata ladata kaikkia panoksia. Aina, kun on sellainen fiilis, että jaksaa taas tutustua uusiin ihmisiin, kannattaa mennä ja tehdä se. Aina, kun tuntuu, ettei jaksa nyt, silloin ei tarvitse.

Minä uskon vahvasti, että meitä sinkkujakin aletaan pikku hiljaa ymmärtää paremmin. Vielä 70-luvulla yli 24-vuotiaat sinkkuihmiset joutuivat maksamaan vanhanpiian ja -pojan veroa. Tällaiset pyörät kääntyvät hitaasti.

Ajatus siitä, että "ota vaan joku, niin oot parempi ja onnellisempi ihminen", alkaa murtua. Treffailukulttuuri muuttuu. Aletaan ymmärtää, ettei kipinä välttämättä synny siitä, että istuu jonkun tuntemattoman tyypin kanssa sieraimet vastakkain kahvipöydän ääressä. Tutustumisessa tarvitaan tilaa, liikkumavaraa, happea - ei toisen nenäkarvojen kimmellystä (välttämättä).

Siksi minä olen erittäin onnellinen, että Nykytreffit-tyylisiä tapahtumia järjestetään. Siellä sieraimetkin voivat osoittaa eri suuntaan, kun katselee ja kuuntelee kivoja elämyksiä. Mutta silti voi salaa silmäillä toista ja miettiä, että tuon karvan minä nyppäisin, jos uskaltaisin koskea.

Haluatko kivoille treffeille?

KALENTERI TYHJÄKSI PERJANTAINA 14.10!

Koska silloin sulla on treffit ehkäpä!

EMMA - Espoon modernin taiteen museo järjestää tapahtuman, jossa teemana on Nykytreffit. 200 ensimmäistä pääsee juttelemaan mielenkiintoisten taidejuttujen äärelle jonkun kivan uuden tyypin kanssa. ILMOITTAUDU TÄÄLTÄ.

Jos et mahtunut tuohon joukkoon, ei hätää. Paikan päälle mahtuu väkeä ihan huolella, ja siellä tapahtuu kaikkea muutakin hauskaa kuin treffailua. Esim. öööö minä olen siellä livebloggaamassa. Mitä siitä tulee? En tiedä. En ole koskaan ikinä kirjoittanut niin, että joku katselee vierestä. Miten jännittävää!

Lisäksi siellä soi hyvä musiikki, on tanssiesitystä, sokkotreffeilyäkin ja tietty baari auki. Eli tule joka tapauksessa. Ei ole mitään sisäänpääsymaksujakaan.

Kuin kivaa, että sinkuille järjestetään jotain näin siistiä!

Nähdään siellä!

Lisätietoja tapahtumasta tässä.

Facebook-event tässä.




Tänään Akateeminen!

Kyllä!

Tänään Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa olen minä ja mun mielikuvituspoikkis klo 17!

Nähään siellä! :)


10 kysymystä mielikuvituspoikaystävästä

1. Onko mielikuvituspoikaystävä aina mukana?

Ei ole. Mielikuvituspoikaystävä ei ole silloin paikalla, kun olen jonkun seurassa. (Paitsi kaikkiin kirjakauppahaastatteluihin olen ottanut sen mukaan, se seisoo siinä vierellä koko ajan. Alasti.)

 2. Milloin mielikuvituspoikaystävä on yleensä paikalla?

Kotona.

 3. Miksi mielikuvituskaveri? 

 Miksi ei?

4. MIKSI?

Se helpottaa oloa. Se helpottaa yksinoloa. Se estää flippaamasta eli mm. pommittamasta viesteillä kivaa tyyppiä, jonka on vasta tavannut. Se estää yltiövoimakkaiden tunteiden muodostumisen siinä vaiheessa, kun mikään ei ole vielä varmaa eikä toisesta tiedä vielä mitään. Se ikään kuin suojelee sydäntä, koska mielikuvituspoikaystävään ei sisälly tunnelatausta (toisin kuin oikeaan ihmiseen usein).

5. Voiko mielikuvituspoikaystävä särkeä sydämen?

Ei voi, koska siihen ei sisälly tunteita. Mielikuvituspoikaystävä tulee ja menee, ja se muuttuu sen mukaan, ketä ikinä ajatteleekaan. Mielikuvituspoikaystävä on neutraali.

 6. Onko mielikuvituspoikaystävä täydellinen poikaystävä?

Ei ole. Mielikuvituspoikaystävä on mielikuvitusta eikä se liity todelliseen parisuhteeseen mitenkään.

7. Nostaako mielikuvituspoikaystävä riman niin korkealle, ettei kukaan kelpaa?

Ei.

8. Häh?

Mielikuvituspoikaystävä on ikioma itseluotu terapeutti. Ei liity mikään rima tähän.

9. Voiko sen kanssa harrastaa seksiä?

Tietysti voi, koska mielikuvituksessa voi panna ketä vaan.

10. Miksi mielikuvituspoikaystävä on niin ihana?

Koska se on ystävä. Se kuuntelee. Se ymmärtää, että nyt on semmoinen hetki, että pitää laittaa muut asiat sivuun ja olla läsnä. Sitä jokainen ihminen kaipaa.

Ja lisäksi minun mielikuvituspoikaystäväni himoitsee minua seksuaalisesti ja on tosi tuhma. Nytkin se seisoo takanani alasti. Se laittoi juuri peniksensä hartialleni ihan vaan huvikseen. Tämän se tekee aina kirjakauppahaastatteluissakin. Välillä on vaikea keskittyä, kun on muna hartialla.

(Ps. Nähdään torstaina Akateemisessa kirjakaupassa Helsingin keskustassa klo 17, koska minulla on sielloin muna hartialla ja mikrofoni kädessä ja haastattelu käynnissä!)

Miten yksipuolisesta ihastuksesta pääsee yli?

(tää teksti on vanha, mutta tää teema mietityttää jatkuvasti, huomaan sen blogitilastoista)

"Voisitko kirjoittaa jonkun multimerkityksellisen ja elämän pelastavan teksin, miten yksipuolisesta ihastuksesta pääsee yli, vaikka mies on ihana ja täydellinen, eikä siinä ole mitään vikaa ja lässynlää. Kyllä se on nyt niin, että miehet antaa olettaa eikä oleta antaa."

Totta kai voin!

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin.

Tietäähän se tyyppi, että tykkäät siitä? Oletko ihan varmasti suoraan sanonut? Olen kuullut nimittäin huhua, että täydellisen persoonan omaavat ihastukset ovat sittenkin epätäydellisiä - ne eivät osaa lukea telepaattisesti ajatuksia eivätkä ymmärrä sivulauseista yhtään mitään vihjeitä.

Jos se ei tiedä, soita tai laita viestiä sille just nyt heti. Ei mitään muttia ja apuva-huutoja. Toimintaa perkele!

Jos olet toiminut jo, voit jatkaa lukemista.

Yksipuolinen ihastus on vähän kuin jatkuvasti kutiseva peräreikä - se ikävä tunne, kun housuissa kirvelee eikä julkisesti voi näyttää tunteitaan eli esimerkiksi ihan pikkuisen raapia sieltä väliköstä.

Mutta eipä mitään hätää.

Ensinnäkin yksipuolisia ihastumisen tuntemuksia tulee läpi elämän vastaan aika montakin kertaa, joten siitä ei kannata ottaa ressiä, että voi vittu tää on nyt se kaikkein paras. Se ei ole. Woop woop!

Toisekseen ihastumisia ja pöksyt märäksi saavia tyyppejä tulee vastaan, vaikka olisi suhteessakin. Sille ei voi mitään eikä tarvitsekaan voida. Se on ihan normaalia.

Mutta siis.

Vaikka sen ihanan saisikin jotenkin salakavalasti hetkellisesti koukkuun, niin se yrittäisi räpistellä pois koko ajan eikä sellaista räpistelyä jaksa kukaan katsella.

Ja lopulta se olisi pahempi kuin se kutiseva peräreikä, sillä se olisi enemmänkin vuotava peräreikä. Mieti nyt, jokainen pieru annostelisi kalsareihin ruokalusikallisen paskaa. Yhtäkkiä huomaakin selittelevänsä kavereille kaikenlaista, kun ei viitsi istahtaa. Eli kaikki kuitenkin menisi huonompaan suuntaan.

Jotenpa.

Jos se tyyppi ei ole nyt sun kainalossa, vaikka se tietää, että sä tykkäät siitä, niin tee siitä mielikuvituspoikaystävä tai -tyttöystävä ja anna sen oikean tyypin niin sanotusti mennä. Heippatirallaa vaan!

Monet neuvovat tällaisessa tilanteessa, että unohda se tyyppi, mutta faktahan on se, ettei se onnistu nythetijust. Voi toki kokeilla "mä en tartte miehiä/naisia"-mantraa tai laastareita tai ties mitä.

Mielikuvituspoikaystävätyttöystävä-taktiikka on sen takia niin oivallinen, ettei tarvitse taistella väkisin omia tuntemuksiaan vastaan. Ne tunteet lähtevät vasta ajan kanssa. Joten, kun hyväksyy tilanteen ja antaa tunteiden vaan killua siinä ihon alla, ne alkavat pikku hiljaa haihtua. Tämä on semmoinen kärsivällisyystreeni.

Toki se on syvältä ripuliperseestä, kun ei ihastusta saa itselleen. Me kaikki tiedetään se. Mutta muista aina se vuotava peräreikä. Ei sitäkään kukaan halua.





Vähän tisseistä

Rakkaat tissit!

Te olette ihania. Kaikki. Kaiken kokoiset ja näköiset.

Siinä te vaan hengailette, roikutte, puristutte, nökötätte, pompitte. Siinä etulinjassa heti. Te olette osa kehoa. Ihan tavallinen osa.

Mutta silti teillä on hirveästi valtaa. Naisen rinnat ja nännit ovat niin vaaralliset. Niitä ei saa näyttää. Naisen nänni on niin hurja. Hurja ja vaarallinen. Petoeläin. Tappaja.

Huh. Ihan kylmiä väreitä menee, kun mietin, että nukun sellaisten tappajien kanssa.

Vaginasta puhumattakaan. Tsiisus.

Minä löysin kesän alussa patin tissistäni. Kävin viikko sitten mammografiassa. Tänään jatkotutkimuksissa ultraäänessä.

Siellä selvisi, ettei ole vaarallinen patti. Minulla on tiiviit rinnat ja niihin kertyy nestepaakkuja. Ei ole rasvakudosta yhtään, tiivis paketti on koko setti.

Olen kiitollinen, että vain hyviä patteja löytyi. Niitä oli aika monta. Seitsemän jälkeen lopetin laskemisen. "Täälläkin on patti. Ja tässä on myös. Täällä on kaksi päällekäin." Jne.

Muistakaa rakkaat ystäväni tutkia rintojanne säännöllisesti. Muistakaa muistakaa muistakaa. Jos ette itse jaksa, antakaa se tehtävä kumppanillenne. Hän varmasti jaksaa.

Pusuja teidän tisseille! <3

(VAROKAA! Vaarallinen kuva alapuolellanne. Se todettiin vaaralliseksi Instagramin ja Facebookin puolesta.)



Huomenna Turku klo 16.30

Moi!

Minulla oli ihan hirveän mukavaa Tampereella! Oli niin kivasti porukkaakin paikalla! Kiitos. <3

Huomenna sitten Turkuun WADAP! Akateeminen kirjakauppa klo 16.30. Nähdään siellä!

Huomenna Tampere klo 22

Moi!

En ole ikinä vielä esiintynyt kirjakaupoissa, mutta huomenna torstaina 4.8. sekin neitsyys menee. Ja se menee hellästi ja varovaisesti (tuskin) Tampereella Suomalaisessa kirjakaupassa (Hämeenkatu 18) klo 22. Tulkaa sinne kaikki pällistelemään!

10 asian lista

Moi!

No koska te varmaan jo haluatte tietää, että mitä minulle taas kuuluu, niin okei sitten.

1. Hyvää.

2. Otin Netflixin ja elämänlaatuni parani 110 %. Paitsi öisin on ollut rankkaa, koska näen ohjelmista painajaisia. On murhaajia ja vankiloita ja kaikkea. Siirryin vähän kevyempään materiaaliin eli Oranssi on uusi musta -sarjaan, mutta lesbonaiset eivät ole tulleet uniini. Minusta tämä on väärin.

3. Kävin Vallisaaressa ja siellä oli ihanaa! <3



4. Nelonen.

5. Minun kaverini, Thomas Alva Edison sanoi, että hän ei epäonnistunut vaan löysi 10 000 tapaa, jolla homma ei toiminut. Thomas, maa friend. Tämmöistä ajattelutapaa kaivattaisiin tähän maailmaan lisää.

6. Kun olen 90-vuotias, vaginani on kuin ilmastointihormi, mutta toimiiko klitorikseni vielä. Nimim. Huolestunut

7. Puristelen reisiäni lähes päivittäin. Mietin aina, että voisiko niistä selluliittimuhkuroista juoda shotteja. Uskoisin, että siihen muhkuraan saisi ainakin Barbille sopivan annoksen. Tai muurahaisille boolin tms.

8. Kiipeilystä johtuen sormeni on niin kipeä, etten saa sitä taivutettua. Onko se keskisormi? Ei ole. Se on tyhmä etusormi. Soosoo-sormi. Kuka sitä haluaa sojotella? En minä ainakaan. (ehkä kyseessä on nivelrikko tai jotain, en vielä googlettanut, mutta netistä varmaan kyllä löytyisi, että se on perus etusormisyöpä)

9. Tissit. Koska miksi ei.

10. Ota parvekekukka, ne sanoi. Siitä tulee kivaa, ne sanoi.



Leikkasin kukasta melkein kaiken pois ja heitin biojätteeseen. Parin päivän päästä asuntoni oli satojentuhansien öttiäisten uusi koti. Niissä kukanvarsissa asui ihan helvetisti eläimiä, jotka päästivät itsensä valloilleen biojätteeni mehuisassa turvassa. Oli kyllä kivaa se. Kyllä oli mukavaa. Satojatuhansia. Ei ollut yksinäistä. Muistin pyytää anteeksi niiltä ennen kuin huuhdoin ne paperin sisässä vessanpöntöstä alas.

Moikka!

Ps. En ole nähnyt peräpukamiani koko kesänä. Ne saattoivat tippua Alepan jäätelöaltaan eteen, kun siinä vähän rapsuttelin, en huomannut kameroita. Hameen alta tipahtivat varmaan. Löytötavaratoimistossa ei löytynyt kuvailemiani pukamia. Laittakaa privana viestiä, jos olette ottaneet mukaan.

Kirjailijakuva: Marjo Tynkkynen