Rakkauden kesä 2017

On heinäkuu.

Ei ole.

Lähden huomenna Kuopioon ystäväni häihin. En ole koskaan ollut Kuopiossa. Katsoin kartasta, että pitää matkustaa ihan hirveästi ylöspäin, melkein taivaaseen asti, että on perillä. Siellä ihmiset puhuvat oudosti ja näyttävätkin varmasti erilaisilta kuin me saastuneen Itämeren raiskaamat etelän ihmiset.

Jääkaapissani on paljon eväitä junamatkaa varten. Kunhan muistaisin vielä juhlavaatteetkin ottaa mukaan. Näen Sauronin silmälläni, miten saavun kylläisenä hääpaikalle kotikalsareissani ja sanon kaikille, että ihan on sellainen tunne kuin olisin unohtanut jotain.

Olen nyt viikon kävellyt kotona korkokengissäni, jotta jalkani tottuisivat niihin vuoden tauon jälkeen. Minusta tuntuu, että näytän kävellessäni pululta mutta ei se mitään. Erityisen omituista on käydä vessanpöntöllä. Polvet yltävät melkein suuhun asti, selkä menee köyrylle ja pissan lentosuunta kääntyy kaakkoon. Kun pesen hampaita korkokengät jalassa ja kuuntelen herutusmusiikkia, tunnen olevani seksikäs. Voi pyörittää peppua ja vatkata kättä edestakaisin suun edessä samalla, kun valkoista valuu suupielistä.

En malta odottaa häitä! Kahteen päivään en ole saanut mitään aikaiseksi, koska jännitän jo valmiiksi kaikkea. Onkohan eväitä tarpeeksi, mietin öisin enkä nuku. Se johtuu siitä, että söin niistä puolet jo eilen. Päivisin mietin sukkahousujen hajoamispotentiaalia.

Mutta minä selviän kyllä tästäkin koitoksesta, koska olen itsenäinen vahva nainen.

Ihanaa, kun ihmiset juhlistavat rakkauttaan. Sillä on hyvä aloittaa heinäkuu. Pus.