Kirjottaminen on ollu mulle aina vähän astetta isompi juttu. Se tuntuu turvalliselta fantasiamaailmalta, jossa voin olla ihan mitä vaan - vaikka sellanen itsevarma ja rohkee nainen, en ujo ja epävarma, minkälainen oon oikeesti.
Seitsemän vuotta sitten elin aika syvissä vesissä.
Ilkka Alangon sanoin: "Tuli aika jolloin haluta vois hypätä pois rajan taa katsomaan, mikä toisella puolella odottaa."
Onneksi kuitenkin mulla on aina ollut kynää ja paperia (oikeesti läppäri ja wordi). Niiden avulla pääsen hyppäämään ihan millaiseen fantasiamaailmaan haluan ja voin puhua mistä vaan. Niissä maailmoissa on hyvä olla. Oon kirjoittanut paljon itselleni ja lopulta viime vuosien myötä blogiinkin.
Viime heinäkuussa sain viestiä yheltä kustantajalta, että mun (salaisesti tusaamasta) käsikirjoituksesta ei tule kirjaa. Olin siinä vaiheessa pyöritellyt tekstiä jo neljä vuotta, kirjoittanut sen alusta loppuun uudestaan 12 kertaa.
Siitä huolimatta päätin, että vietän syyskuisen Thaimaan-määmatkani läppärin ääressä kirjoittamassa, koska tykkään siitä. Aattelin, että ei se päämäärä vaan matka. Pitää tehdä sitä, mitä rakastaa.
Ja sitten tällainen uutinen kolahti mun sähköpostiin.
Ette voi uskoa, miten iso juttu tää on mulle. Kuluva vuosi on ollu ihan hullun rankka. En olis ikinä uskonut, että se päättyy näihin tunnelmiin.
"Jatkaa on hyvä, kun on kädet täynnä voimaa kuljettaa tätä laivaa. Myrsky tuo vaan rikkautta tullessaan", jatkaa Ilkka Alanko lauluaan.
Niinpä. ❤ Oon niin kiitollinen.
Seitsemän vuotta sitten elin aika syvissä vesissä.
Ilkka Alangon sanoin: "Tuli aika jolloin haluta vois hypätä pois rajan taa katsomaan, mikä toisella puolella odottaa."
Onneksi kuitenkin mulla on aina ollut kynää ja paperia (oikeesti läppäri ja wordi). Niiden avulla pääsen hyppäämään ihan millaiseen fantasiamaailmaan haluan ja voin puhua mistä vaan. Niissä maailmoissa on hyvä olla. Oon kirjoittanut paljon itselleni ja lopulta viime vuosien myötä blogiinkin.
Viime heinäkuussa sain viestiä yheltä kustantajalta, että mun (salaisesti tusaamasta) käsikirjoituksesta ei tule kirjaa. Olin siinä vaiheessa pyöritellyt tekstiä jo neljä vuotta, kirjoittanut sen alusta loppuun uudestaan 12 kertaa.
Siitä huolimatta päätin, että vietän syyskuisen Thaimaan-määmatkani läppärin ääressä kirjoittamassa, koska tykkään siitä. Aattelin, että ei se päämäärä vaan matka. Pitää tehdä sitä, mitä rakastaa.
Ja sitten tällainen uutinen kolahti mun sähköpostiin.
Ette voi uskoa, miten iso juttu tää on mulle. Kuluva vuosi on ollu ihan hullun rankka. En olis ikinä uskonut, että se päättyy näihin tunnelmiin.
"Jatkaa on hyvä, kun on kädet täynnä voimaa kuljettaa tätä laivaa. Myrsky tuo vaan rikkautta tullessaan", jatkaa Ilkka Alanko lauluaan.
Niinpä. ❤ Oon niin kiitollinen.