Ai häämatka? Eikäkö määmatka.
"Määmatka on romanttinen ja rentouttava reissu yhdessä oman matkalaukun kanssa ihan minnepäin maailmaa vaan. Määmatkalla on tarkoitus helliä omaa itseä ihan mielin määrin ja antaa sille kaikkea, mitä se milloinkin haluaa, vaikka ummetuslääkettä tai suklaakakkua."
Minä täytän tammikuun lopulla ihanat 31 vuotta ja täyteen pärähtää myös huikean opettavaiset 6 vuotta sinkkuna. Ja kuulkaas, vaikka romanttinen rakkaus olisi ihana asia olla elämässä, en silti vaihtaisi yhtäkään näistä vuosista pois, vaikka joku savujamppa ilmestyisi hieromasauvastani antamaan siihen mahdollisuuden.
Siispä syntymäpäivänäni lähdenkin määmatkalle Thaimaaseen (siinä teille kielioppirunkkarit vähän jotain pientä) Phukettiin. Menen sinne kahdeksi viikoksi kellimään enimmäkseen vaakatasoon palmujen alle.
Sitä ennen päätin ottaa pienen itsetutkiskelun sellaisessa muodossa, ettäpä tammikuussa ei alkoholia eikä herkkuja. Se on nimittäin jotenkin kauhean mielenkiintoista katsella, mitä kroppa ja mieli huutelee, kun astuu hieman sivuun rutiineista.
Vielä se on toistaiseksi ollut ihan hiljaa, vaikka tänään olisi mieleni tehnyt syödä kadulla täysin yksinään levännyt salmiakkinappi. Mutta sitten heti muistin, että Henriikka ei saa syödä maasta karkkeja, kun on herkkulakossa.
Mutta onneksi on hedelmät.
"Määmatka on romanttinen ja rentouttava reissu yhdessä oman matkalaukun kanssa ihan minnepäin maailmaa vaan. Määmatkalla on tarkoitus helliä omaa itseä ihan mielin määrin ja antaa sille kaikkea, mitä se milloinkin haluaa, vaikka ummetuslääkettä tai suklaakakkua."
-Henriikka Rönkkönen, 30, määmatkalainen-
Minä täytän tammikuun lopulla ihanat 31 vuotta ja täyteen pärähtää myös huikean opettavaiset 6 vuotta sinkkuna. Ja kuulkaas, vaikka romanttinen rakkaus olisi ihana asia olla elämässä, en silti vaihtaisi yhtäkään näistä vuosista pois, vaikka joku savujamppa ilmestyisi hieromasauvastani antamaan siihen mahdollisuuden.
Siispä syntymäpäivänäni lähdenkin määmatkalle Thaimaaseen (siinä teille kielioppirunkkarit vähän jotain pientä) Phukettiin. Menen sinne kahdeksi viikoksi kellimään enimmäkseen vaakatasoon palmujen alle.
Sitä ennen päätin ottaa pienen itsetutkiskelun sellaisessa muodossa, ettäpä tammikuussa ei alkoholia eikä herkkuja. Se on nimittäin jotenkin kauhean mielenkiintoista katsella, mitä kroppa ja mieli huutelee, kun astuu hieman sivuun rutiineista.
Vielä se on toistaiseksi ollut ihan hiljaa, vaikka tänään olisi mieleni tehnyt syödä kadulla täysin yksinään levännyt salmiakkinappi. Mutta sitten heti muistin, että Henriikka ei saa syödä maasta karkkeja, kun on herkkulakossa.
Mutta onneksi on hedelmät.